Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Opiskele, valmistu ajallaan, käy töissä, perusta perhe ja yritys, kaikki samaan aikaan – silti julkinen keskustelu leimaa opiskelijat syöttöporsaiksi ja kitisijöiksi

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto otti kantaa opiskelijoiden jaksamiseen heinäkuun alussa. Julkinen keskustelu leimasi opiskelijat välittömästi syöttöporsaiksi ja kitisijöiksi. Nuorisolta vaaditaan julkisessa keskustelussa montaa asiaa samaan aikaan. Pitää opiskella ja valmistua ajallaan käyden samalla töissä, löytää kouluprojektien ja työvuorojen välistä aika oman terveyden ylläpidolle, perustaa perhe sekä luoda ne seuraavat suomalaiset menestystarinat yrittäjinä. Kevyt päiväpuhde. Tähän verraten en näe opiskelijaliikkeen esiin nostamia kipukohtia ja niiden ratkaisuehdotuksia kohtuuttomina. Mielenterveys-, liikunta- ja opinnonohjauspalvelut helposti saavutettaviksi sekä toimeentulo, jolla saa syödäkseen, mikäli kesätyöruletissa käy huonosti. Perusasiat kuntoon. On totta, että opiskelijoista valtaosalla menee hyvin. On löytynyt opintoihin yhteensopivia töitä, tukiverkostoa löytyy riittävästi, valmistutaan ajallaan ja pinkaistaan suoraa tietä työputkeen. Hyvä niin. Oma huoleni onkin niiden puolella, joille asia ei ole noin yksinkertaista. YTHS:n Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016 kertoo karua kieltä siitä, miten psyykkiset oireet ovat lisääntyneet korkeakoulumaailmassa. Tutkimuksen mielenterveysseulan mukaan 33 prosenttia opiskelijoista koki runsaasti stressiä ja siihen liittyviä oireita. Yli viidennes opiskelijoista koki mielialansa, tulevaisuutensa, voimansa sekä kykynsä negatiivisiksi. Moni päättäjä on sanonut, ettei meillä ole varaa yhteenkään syrjäytyneeseen nuoreen. Juuri tästä näkökulmasta SYL:n kannanoton kirvoittama reaktio oli itselleni pettymys. Elämmekö tosiaan yhteiskunnassa, jossa mieluummin lyttäämme nämä ihmiset vielä syvemmälle maankoloon ja luovutamme heidän suhteensa, kuin kohtaisimme heidät ihmisinä, ottaisimme heistä kiinni ja auttaisimme ylös? Tulevaisuuden suunnittelua ei muutenkaan helpoksi ole tehty. Jos tässä maailmassa on jotain varmaa, se on muutos. Työelämän ja koulutuksen murroksesta on puhuttu niin pitkään kuin muistan, mutta oikeasti kyseessä on kokonaisvaltainen elämän muutos. On todennäköistä, ettemme tee kokonaista uraa nyt valitsemallamme alalla, sillä tämän hetken työnkuvat eivät välttämättä ole enää olemassakaan 20, jos edes 10, vuoden päästä. Uusien innovaatioiden tullessa meidän on päivitettävä osaamistamme, tai vaihdettava alaa kokonaan. Sitten seuraava teknologian murros aloittaa prosessin uudestaan. Merkittävä haaste ratkaistavaksi niille päättäjille, jotka nyt pohtivat elinikäisen oppimisen käytäntöjä. Porin superviikolla, Suomi-Areenassa, maailman muutoksesta puhuttiin jälleen paljon. Elinikäinen oppiminen esiintyi supertrendinä, nuoria rohkaistiin keksimään seuraavat suurinnovaatiot ja mielenterveyspalveluiden sekä osallisuuden kehittämisestä käytettiin useita painavia puheenvuoroja. Jos saamme laitettua käytäntöön edes osan niistä ideoista, joilla vaikuttajat keräsivät Porissa aplodeja ja hurrauksia, pääsemme jo pitkälle. Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (Sammakko) hallituksen puheenjohtaja.