Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Pori Sinfoniettan ja Karjalan sinfoniaorkesterin yhteissoitossa oli välillä liikaa voimaa Palmgren-festivaalin avauskonsertissa: Pianisti Junhee Kimin soitto hukkui monin paikoin orkesterin alle

Musiikki The River. José María Moreno, kapellimestari, Junhee Kim, piano. Pori Sinfonietta ja Karjalan sinfoniaorkesteri Promenadisalissa 6.2. Torstai-iltana Promenadisalissa kuultiin tavanomaista isompaa orkesteria, kun Pori Sinfonietta ja Karjalan sinfoniaorkesteri yhdistivät voimansa. Bedřich Smetanan sinfoninen runo Vltava (Moldau) vaikutti soittajien suuresta määrästä huolimatta melko hengettömältä suoritukselta. Epäyhtenäinen soittajisto ei saavuttanut kauttaaltaan kovin hienostunutta sointikuvaa. Oli mukava idea hyödyntää jokiaihe konsertin alkupuoliskon punaisena lankana. Selim Palmgrenin Virta -pianokonserton rapsodisuus olisi kuitenkin kaivannut koossapitäväksi voimaksi vahvempaa pianon soolo-osuutta. Pianisti Junhee Kimin soitto hukkui monin paikoin orkesterin alle. Ilmeisesti kapellimestari José María Morenon olisi pitänyt hillitä hieman orkesteria, mutta myös Junhee Kimin pinnalliselta vaikuttanut ote ei mitenkään helpottanut tilannetta. Tiettyä herkyyttä Kimin soitossa on, ja ylimääräisenä kuultu kappale Tähdet tuikkivat osoitti omalta osaltaan, että Palmgren on nähtävästi parhaimmillaan miniatyyrien parissa. Jean Sibeliuksen Sinfoniassa nro 2 orkesterien yhteistyö tuotti parhaimman tuloksen. Olin jo ehtinyt ajatella, pääsenkö tässä konsertissa lainkaan siihen olotilaan, jossa musiikki ottaa valtoihinsa ja kannattelee. Sibelius pelasti illan. Toinen sinfonia on tietenkin mestariteos, mutta tärkeää oli nyt, että esittäjien yhtenäinen ajattelu pystyi valottamaan kuulijalle sinfonian rakenteita. Sibeliuksen musiikki pystyi yhdistämään kahden orkesterin soittajat, ja joka osaan löytyi sopiva luonne. Silloin kun esityksessä on hyvä henki päällä, soiton pienet rikkeet lakkaavat häiritsemästä menoa. Ilahduttavaa oli myös huomata, että esimerkiksi Sinfoniettan puupuhaltajat pystyivät henkeviin suorituksiin tämän musiikin parissa. Yhdistyneitä voimia haluaisi kuulla lisääkin Sibeliuksen parissa.