Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Lisää rohkeutta kehiin, Porin teatteri!

Porin teatterissa alkaa ensi keväänä uuden johtajan aika. Teatterin pitkäaikainen johtaja Patrik Drake jää eläkkeelle, ja vastuu siirtyy Christian Lindroosille. Drake on esittänyt 80–20 -teorian, jonka mukaan 80 prosenttia teatterialan ihmisistä haluaisi tehdä sellaista teatteria, jota vain 20 prosenttia yleisöstä on kiinnostunut näkemään. Uudelle teatterinjohtajalle haluan lähettää terveisiä: Muista tämä tärkeä, 20 prosentin suuruinen yleisö! Yleisömäärissä mitattuna Porin teatteri on onnistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ohjelmistovalinnoillaan loistavasti. Toisaalta teatterin ohjelmistoa voi yleisesti ottaen luonnehtia varman päälle pelaavaksi ja yllätyksettömäksi. Mitä väärää siinä on, että täysi salillinen yleisöä tulee nauttimaan My Fair Lady -musikaali-illasta Porin teatteriin? Ei mitään. Totta kai teatteri saa esittää klassikkomusikaaleja, ja Porin teatterissa ne osataan sitä paitsi tehdä hyvin. Näen kuitenkin ongelmallisena, jos maakuntateatterilla on vain vähän tai tuskin mitään tarjottavaa niille teatterinystäville, joita eivät kiinnosta musikaalit, komediat, rikosjännärit ja muut viihteelliset näytelmät. On hyvin kapea näkemys teatteritaiteesta nähdä se pelkkänä viihteenä. Se, mitä taide sitten varsinaisesti on, on niin suuri kysymys, että aiheesta on kirjoitettu melkoinen määrä kirjoja. Filosofian professori Alva Noë tiivistää hienosti: ”Taideteos on omituinen työkalu, vieras apuväline. Valmistamme omituisia työkaluja tutkiaksemme itseämme.” Teatterin tehtävä on tarjota katsojalle näitä omituisia työkaluja, antaa oivalluksia siitä, mitä on olla ihminen, ja millainen on maailma, jossa elämme. Teatterissa ihmisellä on mahdollisuus kohdata itsensä ja toiset. Taiteen tehtävä on kyseenalaistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita ja ruokkia ajatuksia. Kaikki se vaatii varman päälle pelaamisen ja viihdyttämisen sijaan riskinottoa. Toivon Porin teatterin uudelta linjalta erityisesti rohkeutta. Taiteen ja viihteen välillä ei tarvitse olla ristiriitaa. On mahdollista tehdä esityksiä, jotka kiinnostavat yleisöä, tarjoavat elämyksiä ja tunteita, ovat taiteellisesti korkeatasoisia ja ruokkivat myös ajatuksia. Näitä on tehty myös Porin teatterissa, esimerkiksi Anni Kytömäen romaanin pohjalta dramatisoitu Kultarinta ja pienellä näyttämöllä pyörinyt Abi Morganin Rakkauslaulu . Teatterin viihteellistyminen on mennyt Porissa liian pitkälle. Viihdettä tursuaa nykyään muutenkin joka puolelta. Teatteri voi tarjota yleisölleen paljon enemmän kuin sinänsä viihdyttävän mutta oitis mielestä unohtuvan illan.