Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Kehitysvammainen Jari Sillanpää -fani kertoi omalla tavallaan mielipiteensä Länsi-Porin ryhmäkoti Kuusesta – asiantuntijoita huolettaa ilmiö, jossa laitosasiakkaista yhä useampi on alaikäinen

Kirsti Cederdahl painaa sormellaan Jari Sillanpään kuvaa niin painokkaasti, ettei haastattelijalle jää epäselvyyttä suosikkiartistista. Noin neljä vuosikymmentä vuotta laitoksissa asuneen Cederdahlin elämä muuttui viime vuoden marraskuussa, kun hän muutti Ulvilan Antinkartanon kuntoutuskeskuksesta Länsi-Porissa toimivaan ikääntyville kehitysvammaisille suunnattuun ryhmäkoti Kuuseen. Kouluttaja, puhevammaisten tulkki Mirva Eteläahon avulla tehdyn haastattelun perusteella ryhmäkodin uusin asukki vaikuttaa tyytyväiseltä henkilökuntaan, valoisan tilavaan huoneeseensa ja ikkunasta avautuvaan näkymään. Ryhmäkodin ohi kulkevassa kaupunkiliikenteessä riittää katseltavaa. Kehitysvammaisten laitosasumisen pitäisi valtiovallan päätöksellä päättyä 2020 mennessä. Valtioneuvoston vuonna 2010 tekemä periaatepäätös nojasi Suomen perustuslakiin sekä YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jonka mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus valita, miten, missä ja kenen kanssa he asuvat. Satakunnan noin 1600 kehitysvammaisesta laitoksessa oli pitkäaikaisasiakkaana THL:n tilaston mukaan vuoden 2017 lopussa 43. Parannusta on tapahtunut, sillä 2010 laitosasiakkaita oli 100. Satakunnan sairaanhoitopiirin Ulvilan Antinkartanon kuntoutuskeskuksen palvelupäällikön Katja Alamäen mukaan tilastoon on suhtauduttava varauksella, sillä pitkäaikaisasiakkaissa ovat mukana kaikki kuntoutettavat, eli yli ja alle 3 kuukautta Antinkartanossa olleet. Tällä hetkellä Antinkartanossa on pitkäaikaisasukkaina yhdeksän henkilöä. Alamäen mukaan viisi heistä on sellaisia, joille Antinkartano on kaikesta huolimatta paras ratkaisu. – Vanhin asukkaamme on esimerkiksi 92-vuotias, joten inhimillisesti katsottuna hänelle on parasta saada asua viimeiset vuotensa tutussa paikassa, tuttujen ihmisten kanssa. Hyvää kehitystä varjostaa uusi ilmiö. Laitoksissa asuvien aikuisten määrän pudotessa on niissä asuvien nuorten ja lasten määrä pysynyt ennallaan tai jopa noussut. Antinkartanon asiakkaista noin kolmannes on alle 18-vuotiaita. Alamäen mukaan sairaanhoitopiirin sosiaalipalveluissa onkin alettu kehittää lapsille ja nuorille suunnattuja asumispalveluja. Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnanjohtajan Risto Burmanin mukaan ilmiö on valtakunnallinen. – Vaikeasti vammaiselle nuorelle ja lapsille ei ole löytynyt paikkaa pienemmissä yksiköissä tai kodin tehostavia palveluja ei ole ollut riittävästi. Kun perheen voimavarat eivät ole riittäneet, on ainoa vaihtoehto ollut laitospaikka. Burmanin mukaan Suomessa on rakenteilla kehitysvammaisille lapsille suunnattuja ryhmäkoteja, mutta muuttuneeseen tilanteeseen on havahduttu hitaasti. Kaikkinensa Tukiliitossa ollaan varsin tyytyväisiä kehitykseen, vaikka kehitysvammaisille toivottiin nykyistä monimuotoisempia asumisvaihtoehtoja. Burmanin mukaan ongelmana on, että moni pienemmälläkin tuella ja avulla pärjäävä kehitysvammainen asuu ympärivuorokautisen palvelun piirissä olevassa ryhmäkodissa kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Satakunnan sairaanhoitopiirillä on 16 kehitysvammaisten asumisyksikköä. Uusin on Antinkartanon lähelle vuonna 2017 valmistunut Aukusti, joka on suunnattu erityisen vahvaa tukea tarvitseville ihmisille. Ensi vuonna valmistuvat uudet ryhmäkodit Eurajoelle ja Merikarvialle. Vuonna 2015 valmistunut ryhmäkoti Kuusi on suunnattu iäkkäille kehitysvammaisille. 15 asukkaan keski-ikä on 67 vuotta, mikä näkyy myös talon arjessa. Asukkaat eivät aamuisin kiirehdi tukitöihin eikä heitä patistella tekemään käsitöitä, jos eivät tahdo. – Jos Antinkartanossa kutsumme ihmisiä asiakkaiksi, täällä he ovat asukkaita. Koti ei ole pelkkä katto ja seinät. Ne ovat ihmiset, jotka kodin luovat, kuvaa asumisyksikön esimies Seija Juhala talon tunnelmaa. Uuteen paikkaan muuttaminen jännittää meitä kaikkia. Kirsti Cederdahl kävi ennakkoon tutustumassa ryhmäkotiin, ja häneltä kysyttiin kuvatulkin avulla toiveita ja näkemyksiä. – Ihmisen siirtyessä laitoshoidosta on tärkeää, että hän tulee ymmärretyksi ja hän kokee, että hänen toiveitaan on otettu huomioon, kertoo Katja Alamäki. Juhala kertoo, että Länsi-Poriin muuttanutta Cederdahlia eivät ole myöskään läheiset ja sukulaiset unohtaneet. – Kaikkein kauneinta palautetta olemme saaneet Kirstin serkulta. Kirsti tuntuu viihtyvän täällä. Samaa sanoo vihreää "Kyllä"-lappua osoittava Kirsti Cederdahl. Valtioneuvosto teki vuonna 2010 periaatepäätöksen, että kehitysvammaisten laitosasuminen lakkautetaan 2020 mennessä. Suomessa arvioidaan olevan 35 000–40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista suuri osa tarvitsee runsaasti yksilöllistä apua ja tukea asumisessaan. Kehitysvammalaitoksissa oli pitkäaikaisasiakkaita vuoden 2017 lopussa 622, kun heitä oli vuosikymmenen alussa 1790. Lapsia ja nuoria heistä oli 110, kun vuonna 2010 alle 18-vuotiaita oli 122. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL