Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Kirja-arvio: Ilkka Remeksen jäljissä keräilyliikkeen rikosmaailmaan – värikkäät tapahtumat käynnistyvät, kun Leo saa kaupattavakseen rubiinein koristellun muumimammanuken

Kirjat Pauliina Littorin ja Antti Marttinen: Kolme punaista rubiinia Aula & co 2019. 374 sivua. Porilaissyntyisen taideasiantuntijan Pauliina Littorinin ja emeritustoimittaja Antti Marttisen yhdessä kirjoittama esikoisromaani Kolme punaista rubiinia sai julkaisunsa elokuun ensimmäisenä päivänä. Romaani alkaa lähellä Ruttopuistoa Helsingin keskustassa keväällä 2016. Hienostuneessa taide- ja keräilyliikkeessä on tapahtunut veriteko, jonka jäljet on siivottu ja poliisin muovinauhat siivottu pois. Kauppa ei käy, tavarat pölyttyvät. Kunnes vieras mies tulee taloon: ”Poliisiraportin mukaan veri oli kastellut taljan ja pöydän ja sitä oli roiskunut seiniä myöten. Mies värähti niin, että tilkka viiniä läikähti lattialle.” (s. 8) Romaanin päähenkilö Leo Lennox on parikymppinen nuorimies, joka on varttunut aikuiseksi Skotlannissa. Romaanin alussa hän saapuu Helsinkiin kadonneen isänsä muistoksi järjestettyyn tilaisuuteen. Sen jälkeen Leo ottaa pyörittääkseen isänsä antiikkiliikkeen. Pojan hoivissa liike muuttaa muotoaan täysin. Siitä tulee keräilyliike, jossa myydään laatua kalliisti. Liikkeen välittämistä populaarikohteista on romaanissa tullut sijoitusmuoto. Rikkaat ihmiset sijoittavat rahojaan merkkilaukkuihin, autoihin ja muihin hyödykkeisiin kuin perinteisiin antiikki- ja taide-esineisiin. Värikkäät tapahtumat käynnistyvät, kun Leo saa kaupattavakseen rubiinein koristellun muumimammanuken. Hintalapussa lukee vaatimattomat 11 miljoonaa euroa! Sekös kiinnostaa myös varkaita. Romaania lukiessa tulee monesti olo, kuin Ilkka Remes olisi astunut sisälle taidekauppaan. Niin samanlaista on Suomi-dekkarin maestron tarinankuljetus. Leo huomaa hetken päästä olevansa vaarassa nukkekaappareiden juonitellessa kaikenlaista sopimatonta. Taideväärennyksiin alentuva jengi pitää sattumoisin majaansa aivan Leon liikkeen naapurissa, ja Leon lähipiirille alkaa sattua yhtä ja toista: ”Leo mietti, mitä Joonakselle oli voinut tapahtua. Kuka hänet nyt olisi kolkannut? Yrjökadun Elvis oli keräilyliike eikä mikään mafiakeskus. Ajatukset alkoivat kiertää kehää, joten Leo yritti karistaa negatiiviset mietteet taka-alalle.” (s. 168) Monien kommellusten jälkeen Leo joutuu mukaan myös poliisien rikostutkintoihin. Kaunis naispoliisi Rosa sattuu olemaan erikoistunut taiderikoksiin. Se, että hänen yksikkönsä selvittelee myös huumerikoksia, tuntuu oudolta yhdistelmältä. Leota edeltävä sukupolvi nousee kerronnan keskiöön tämän tästä. Leon Kullervo-isä on ollut vankkumaton naistenmies ja kadonnut jäljettömiin vuodettuaan ensin ison määrän verta liikkeensä lattialle. Myös Leon Arthur-eno on teillä tietymättömillä. Satakunnan Kansan avustajanakin toiminut Pauliina Laitinen-Littorin on tähän mennessä julkaissut viisi tietokirjaa taidemarkkinoista ja -rikoksista. Hän on myös suosittu kolumnisti ja TV:n taideasiantuntija. Antti Marttinen puolestaan on Suomen päätoimittajien yhdistyksen pääsihteeri ja Taloustaito-lehden entinen päätoimittaja. Kolme punaista rubiinia on dekkarina jännittävä ja vauhdikas. Jännite säilyy loppuun saakka. Kieli kulkee sujuvasti, tyylillisiä ylilyöntejä ei ole, ja letkeä tarinankuljetus vie mennessään. Romaania lukiessa tulee monesti olo, kuin Ilkka Remes olisi astunut sisälle taidekauppaan. Niin samanlaista on Suomi-dekkarin maestron tarinankuljetus. Romaanihenkilöitä on runsaasti, mikä häiritsee tapahtumiin keskittymistä. Romaanin alkuosan tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja Norjaan. Jälkimmäisellä puoliskolla käydään Englannissa ja Amerikassakin. Kolme punaista rubiinia kiihtyy hitaaseen crescendoon kuin vanha höyryjuna. Vauhtiin päästyään kertojan tahti on pitkään hengästyttävä. Vuoropuhelut vilisevät tauotta, maat ja maisemat vaihtuvat, ja juoni mutkistuu monikerroksiseksi. Lopussa rikokset saavat rangaistuksensa, jotkut jopa vuosikymmenien jälkeen. Samalla Leo saa selville yhtä ja toista sukulaisistaan. Kun yleensä dekkarin lopussa kausaliteetit tiivistetään korkeintaan viiteen sivuun, Kolmen punaisen rubiinin selvittelyosuus on pitkä kuin nälkävuoden talvi.