Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Näistä syistä kirjoitan uskonnosta, vaikken kuulu kirkkoon ja olen epäilijä

Pohdin taannoin pääkirjoituksessa koulujen joulujuhlia. Tulin siihen tulokseen, että katsoi asiaa miten päin tahansa, joulu on perussanomaltaan kristillinen juhla. Palautetta satoi. Yhdessä niistä todettiin, että noin voi kirjoittaa vain umpiuskovainen ihminen, joka on nukkunut historian tunnilla. Palaute hämmensi, sillä en kuulu kirkkoon ja uskon suhteen olen epäilevä sielu. Miksi sitten kirjoitan uskonnosta, vaikken itse ole uskossa vahva? Syitä on kaksi. Ensinnäkin uskonto on yhteiskunnallinen asia siinä missä politiikkakin. Molemmista täytyy pystyä tekemään journalismia. Toinen syy löytyy taustastani. Synnyin sukuihin, joissa omantunnon kysymysten kirjo hakee vertaistaan. Meiltä löytyy kaikkea. On herätysliikkeisiin kuuluvia, tapakristittyjä, ateisteja ja teosofeja. Ei liene ihme, että taustani innosti pohtimaan, miksi joku uskoo niin kuin uskoo tai miksi joku ei usko ollenkaan. Erosin kirkosta 80-luvun alkupuolella. Syy oli kirkon nihkeä suhtautuminen naispappeuteen. Ratkaisu oli äidilleni kauhistus. Ei siksi, että äitini olisi ollut syvästi uskovainen. Syy oli paljon maallisempi. – Miten tämä nyt kerrotaan mummille? Repesin totaalisesti. Mitä mummi tähän kuuluu? Haukuin äitini tapauskovaiseksi, joka ei ollut koskaan vaivautunut oikeasti pohtimaan kristinuskon sanomaa. Äitini vastasi, että oliko pakko aina kyseenalaistaa. Miksi en voinut tässäkään asiassa olla niin kuin muut? Emme kumpikaan olleet kovin rakentavia. Minun olisi täytynyt ymmärtää, että 30-luvulla syntynyt äitini oli aikansa lapsi. Häntä ei kasvatettu kyseenalaistamaan. Äidin taas olisi pitänyt tajuta, että nuorta ihmistä tulee kannustaa ajattelemaan, ei olemaan niin kuin muut. Nuoruudessani kaikkein avarakatseisimpia olivat teosofit ja ateistit. Mutta kun nykyään pohdin julkisesti uskonkysymyksiä, saan Raamatusta päähäni nimenomaan ateisteilta. Sen sijaan uskossa vanhojen kanssa olen käynyt kaikkein rakentavimmat keskustelut. He eivät ole lyöneet luuria epäilijän korvaan. Milloin maailma muuttui näin totaalisesti?