Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sote-esitys – palveluiden pelastusrengas vai massiivinen virhe?

Sote-uudistusta on tahkottu tuloksetta parikymmentä vuotta. Jälleen kerran ollaan keskellä sote-draaman uutta tuotantokautta. Useimmille ensimmäinen ajatus on apokalyptinen kyllästyminen, totaalinen väsymys. Luottamus uudistuksen ylevien tavoitteiden toteutumiseen, kuten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumiseen tai peruspalveluiden vahvistumiseen, on valitettavan heikko. Useimmille ihmisille riittäisi perusasioiden toimiminen. Lääkäriin tai hoitajalle pääseminen kohtuullisessa ajassa tai yhteydenottoihin vastaaminen. Asiakasmaksujen kohtuullisuus. Lähipalveluiden sijainti lähellä, on paikan nimi sitten sosiaali- ja terveysasema tai kimalaistalo. Hoitopaikkojen löytyminen hädässä oleville ikääntyville, huonokuntoisille tai muille apua tarvitseville. Tai että saatuun hoitoon tai palveluun voisi luottaa. Valmistelun keskiössä on ollut vahvasti politiikka ja hallinto, ei ihminen, asiakas tai potilas. Palvelu- ja sisältöuudistus on jäänyt hallintouudistusten ja poliittisten kompromissien varjoon. Vasemmistolle julkiset palvelut ovat itseisarvo. Yksityinen ja kolmas sektori on ideologisista syistä työnnetty pimeään komeroon. Keskustalle käy ihan mikä tahansa malli, jos siinä viitataan edes väljästi maakuntiin. Kokoomusta kiinnostaa valinnanvapaus ja pörriäisten asema. Vihreät ja perussuomalaiset ovat yhtä linjakkaita linjattomuudessaan. RKP:lle sotekin on kielipolitiikkaa. Sote-esityksen paras puoli on yhteinen ymmärrys sen välttämättömyydestä ja riisuminen rönsyistä: yksi päätöksenteko, johto ja rahoitus. Tosin piru piilee yleensä yksityiskohdissa. Lausuntokierroksen palaute oli kriittistä, jopa murskaavaa. Hallitus on kuitenkin hyvinvointialueisiin liittyvässä esityksessä huomioinut hyvin suurimpia heikkouksia. Toki uudistus on edelleen kallis eikä säästöistä ole tietoakaan. Hyvinvointialueita on enemmän kuin maakuntia. Valtion normi- ja rahaohjaus kasvaisi hienosäädöstä huolimatta. Valtaa siirtyisi alueilta Helsinkiin eikä päinvastoin. Kansanvaltaisuus on seitinohut. Uudenmaan erillisratkaisu on avoin kysymysmerkki. Sosiaalipalvelut on uudistuksessa marginalisoitu, ja ne viedään entistä kauemmaksi ihmisistä. Fataalein heikkous lienee rahoitusmalli esityksen lievennyksistä huolimatta. Yksinkertaistettuna alueiden sairastavuudesta palkitaan ja elinvoimaisuudesta rangaistaan. Maksajiksi joutuvat suuret kaupunkiseudut. Aluetason sote-malli tarvitaan pienten, sairastavien ja syrjäisten kuntien pelastamiseksi. Mutta sitä ei pitäisi tehdä millä hinnalla hyvänsä eikä "kuppaamalla" harvoja elinvoimaisia alueita ja kaupunkeja. Hallituksen kannalta ei liene fiksua kääntää selkää 3,1 miljoonalle suuren kaupunkiseudun asukkaalle. Kirjoittaja on aluekehittämisen asiantuntija ja valtiotieteen tohtori.