Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Luvassa paluu 80-luvulle: Monia asfalttiteitä pakko muuttaa sorapintaisiksi

– 8 900 kilometriä päällystettyä tietä, josta 1 400 kilometriä on luokiteltu huonokuntoiseksi ja reilut 300 kilometriä kiireellistä akuuttia kunnostusta vaativia, jotka ovat soratieksi muuttamisuhan alla, latelee Pohjois-Savon ely-keskuksen ylläpitovastaava Kimmo Tiikkainen madonlukuja pöytään. Tiikkaisen vastuulla ovat Pohjois- ja Etelä-Savon teiden lisäksi myös Pohjois-Karjalan tiet. Huonokuntoista asfalttitietä löytyy koko Suomesta kiitettävät määrät. Päällystettyjä maanteitä on kaikkiaan noin 50 750 kilometriä. Viime vuodenvaihteessa niistä 7 050 kilometriä arvioitiin olevan huonossa kunnossa. Tienhoitajan näkökulmasta kunnossapitoyhtälö tällä hetkellä täysin mahdoton. Esimerkiksi tänä vuonna Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan alueelle, jossa tiestön korjausvelka on jo valmiiksi valtava, tuli historian pienin määräraha. Keinot ovat vähissä, sillä valtion myöntämillä varoilla ei saada pidettyä edes vilkkaammin liikennöityä tiestöä riittävän hyvässä kunnossa. Pienemmät maantiet jäävät lähes täysin vaille kunnostusta. Tämän takia Savossa ja Pohjois-Karjalassa on jo pidempään muutettu pienempiä päällystettyjä ja vähäliikenteisiä teitä takaisin soratieksi – tosin tällä hetkellä siihenkään ei ole varaa. – Niitä on nyt tehty noin 10 kilometriä vuosittain. Viime vuonna kaksitoista ja tänä vuonna ei yhtään. Näin pienellä rahoituksella se ei ollut mahdollista, Tiikkainen kertoo. Viidentoista vuoden aikana päällystettyjä teitä on Pohjois-Karjalassa ja Savossa muutettu sorateiksi jo noin 350 kilometriä. Ainoa edullinen keino huonojen teiden kanssa taistelussa on ollut laskea nopeusrajoitusta. Monella tiellä rajoitusta onkin pudotettu 80 kilometrin tuntinopeudesta 60 tai 50 kilometrin nopeuteen. Muita toimenpiteitä ahdingossa ovat olleet lyhyiden pahiten roudasta kärsineiden tiepätkien kuoriminen päällysteestä, sekä pienten pikapaikkausten tekeminen päällysteeseen. Paikkaukset saattavat tosin olla hyvin lyhytikäisiä ja asfalttitie, jossa on muutama lyhyt osuus sorapintaisena on Tiikkaisen mukaan vaikea hoidettava. Hän kuvaileekin tätä lähinnä hätäratkaisuksi. – Ja kyllä aina pyritään käyttämään päällysteen elinkaari ihan loppuun. ”Kohtuutonta” – Yhteensä noin 30 miljoonaa euroa meidän alueelle, Tiikkainen laskee karkeaksi arvioksi millä tienpito saataisiin tyydyttävälle tasolle. Tämä tarkoittaisi jopa tiemäärärahojen tuplausta nykyisten tilalle. Nyt Pohjois- ja Etelä-Savossa, sekä Pohjois-Karjalassa on käytetty vuodessa 15–22 miljoonaa euroa päällystetyn tieverkon ylläpitoon. – Tällä summalla pystyttäisiin varmistamaan ettei tieverkon kunto huononisi, Tiikkainen laskee. Hänen mukaansa tuokaan lisäys ei tosin osuisi vielä parin vuoden aikana alemmalle tieverkolle, vaan varat kuluisivat seutu- ja kantateiden akuuttien kohtien korjaukseen. Antti Rinteen (sd) johtama hallitus on lupaillut tierahoihin tasokorotusta. Tämän suuruudesta ja pituudesta ei Tiikkaisen mukaan ole vielä mitään tietoa. Hänellä olisikin hyvin yksinkertainen toive päättäjille. – Kiireesti tarvittaisiin lisää varoja. Nyt olisi tärkeää, että tulisi selkeä tasonkorotus, joka sitten olisi pysyvä. Kimmo Tiikkainen tekee selväksi, että jos tulevaisuudessa tienpidon rahoitus ei parane, niin heidän alueellaan joudutaan nostamaan sorateiksi muutettavien teiden rajaa. Tähän mennessä tiet joilla liikkuu alle 200 ajoneuvoa vuorokaudessa, ovat olleet tämän uhan alla. – Vaikea sanoa mihin se raja laitetaan sitten. Jos tulevaisuudessa rahoitus ei lähde nousemaan, niin paine kasvaa koko ajan myös niitä vilkkaampia teitä kohtaan, hän sanoo. – Niiden vähäliikenteisten teiden hoitaminen on ihan kohtuutonta muuten, Tiikkainen jatkaa. Ei automaattista Syy päällystetyistä teistä luopumiseen syntyy sorateiden huomattavasti halvemmasta kunnostushinnasta. Asfalttitien muuttaminen soratieksi on selvästi edullisempaa kuin uudelleenpäällystäminen. Kuusi metriä leveän tien uudelleenpäällystys ja pienimuotoinen kunnostus maksavat yhteensä noin 60 000 euroa kilometriltä. Jos tien perustuksia pitää korjata, hinta nousee 70 000–90 000 euroon. Sen sijaan päällystetyn tien muuntaminen soratieksi maksaa noin 25 000 euroa kilometriltä. Tällöin vanha päällyste jyrsitään ja sekoitetaan vanhaan kantavaan kerrokseen. Lopuksi kantava kerros muotoillaan ja sen päälle ajetaan mursketta. Viimeistelyssä tie suolataan hiekkapölyn sitomiseksi. Tiikkainen korostaa, että ennen muuttamista sorapintaiseksi jokainen tie tarkastellaan omana kokonaisuutenaan. Tällöin arvioidaan aina muun muassa tien asema tieverkostossa ja sen liikennemäärät. Savossa ja Pohjois-Karjalassa ongelmallisia teitä ovat useimmiten 70- ja 80-luvulla kevyellä öljysoralla päällystetyt vanhat hiekkatiet. Samalla tekniikalla päällystettiin aikanaan lukuisia sorateitä ympäri maata. Yleensä perustustyöt jäivät näissä tienparannuksissa varsin kevyiksi. – Aika paljon meillä on nyt kunnostettu sorateiksi juuri näitä teitä. Niissähän ne suurimmat ongelmat ovat, kun tie routii ja ajoneuvojen massat ovat kasvaneet reilusti niistä päivistä. Liikennemäärät samoja Suomen tieverkoston kunnosta puhuttaessa monet vetoavat usein maaseudun teiden laskeneisiin liikennemääriin. Tiikkainen tyrmää väitteen ainakin hänen Savo-Karjalan alueella. – Ei kyllä ole mitään radikaalia muutosta kumpaankaan suuntaan tapahtunut. Joka tapauksessa alkutuotannon ja biotalouden kuljetusten alkupää on lähes poikkeuksetta nimenomaan alemmalla tieverkolla. Hän kertoo myös, ettei tienkunnostamisen hinta ole mitenkään poikkeuksellisesti noussut, vaikka kustannukset kasvavat tasaisesti. – Tien tekemiseen vaikuttaa merkittävästi öljyn hinta, kun päällysteessä käytetään bitumia. Se saattaa jonakin vuonna olla halvempaakin, mutta palkat ja polttoaineiden hinnat nousevat tasaisesti koko ajan. Ei tässä kuitenkaan toistaiseksi mitään merkittävää hinnannousua ole tullut.