Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Porilainen Minna Liettyä-Tyni harrastaa iaidoa, johtaa kolmea kuoroa, intoilee romanialaisesta kulttuuriperinnöstä ja ohjaa näyttämölle Saiturin joulun

Miten ihmiset löytävät harvinaiset ja erikoisetkin kiinnostuksen kohteensa ja intohimon aiheensa? Ne voivat saada alkunsa esimerkiksi kahden ihmisen kohtaamisesta tai mutkikkaistakin tapahtumakuluista. Porilainen ohjaaja ja kuoronjohtaja Minna Liettyä-Tyni on innostunut erinäisten mutkien kautta japanilaisesta budolajista iaidosta sekä todellisesta marginaalilajista: romanialaisten romanssien laulamisesta. Iaidon hän löysi omaksi lajikseen vetämänsä tyttökuoro Sävelsirkkujen kautta. Porilaiskuoron luona vieraili vuonna 2010 japanilainen nuorisokuoro, ja kaksi japanilaisista tytöistä yöpyi Liettyä-Tynin kotona. Toinen heistä harrasti kendoa. Samaan aikaan Liettyä-Tyni oli saanut lääkäriltä kehotuksen harrastaa liikuntaa, koska stressi nosti hänen verenpainettaan. Kendosalilla vieraillessaan hän näki iaidoa, jossa tehdään yksin liikesarjoja miekan kanssa, ja totesi, että se voisi olla hänelle sopiva laji. – Yritin kävelemistä ja uimista, mutta altaassa ehti ajatella kaikkia opintojen tulevia tenttejä, se ei laskenut stressiä. Tämä on sellainen laji, jossa liikerataan on pakko keskittyä koko ajan, eikä voi ajatella mitään muuta, Liettyä-Tyni kertoo. Kulttuuri on kuulunut vahvasti Minna Liettyä-Tynin elämään lapsesta asti. Hän on kotoisin Ruovedeltä ja seurasi lapsena isänsä, taidemaalari Unto Liettyän työskentelyä taideteosten luonnostelusta viimeistelyyn asti. Tyttö osasi laulaa jo ennen kuin oppi puhumaan. 14-vuotiaana hän aloitti laulunopiskelun yksityistunneilla ja jatkoi sitä Tampereen konservatoriossa. Pori Jazzissa vuonna 1990 hän tutustui tulevaan puolisoonsa, muusikko Pekka Tyniin . Pariskunta opiskeli yhtä aikaa Tampereen konservatoriossa. Minna Liettyä-Tyni syventyi klassiseen lauluun ja Pekka Tyni opiskeli kanttoriksi. Nykyään pariskunta asuu Porin Pihlavassa. Liettyä-Tyni on vetänyt siellä tästä syksystä alkaen Pihlavan Tapuliteatteria. Aloittaessaan siellä hänellä oli vain kolme kuukautta aikaa valmistaa Tapuliteatterin kymmenvuotisjuhlanäytelmä. Hän päätyi dramatisoimaan Charles Dickensin klassikkoteoksen Joulukertomus näytelmäksi Saiturin joulu . Näytelmässä esiintyvät yhdessä Pihlavan nuorten ja aikuisten ryhmät. – Olen aiemmin nähnyt tarinan synkempänä, mutta sehän on loistava tarina ystävyydestä! Marleyn aave haluaa neuvoa ystäväänsä. Paatuneimmankin äkäpussin sisällä on lämmin sydän, Liettyä-Tyni tiivistää tarinan. Kulttuurialan sekatyöläisenä Liettyä-Tynillä on valtavasti työtä mutta leipä pieninä palasina. Työ kolmen kuoron ja kahden näytelmäryhmän vetäjänä vie kaiken ajan, mutta palkkaa hän saa vain muutamalta tunnilta viikossa. Esimerkiksi Sävelsirkut-tyttökuorossa hän saa korvauksen vain puolestatoista tunnista viikkoa kohti eli ajalta, jolloin hän johtaa kuoroa. Kuoroa pyörittävän yhdistyksen puheenjohtajana hän kuitenkin suunnittelee koko kuorotoiminnan sisällön ja laatii kuorolle esimerkiksi apurahahakemuksia. Liettyä-Tyni kritisoi harrastekuorojen kattojärjestöä Sulasolia, johon Sävelsirkutkin kuuluu. – Ympäri maata kuorolaisilta kerätään jäsenmaksut, kuoronjohtaja tekee sisällöt ilman paikkaa, ja jäsenmaksuilla kustannetaan Helsingin toimisto ja sen työntekijöiden palkat. Se ei ole oikein. Hän puhuu myös siitä, miten taiteellista työtä tekevien ihmisten aika kuluu nykyään paperien täyttämiseen. – Ajankuva on sellainen, että taiteilijoista tehdään ikään kuin sosiaalialan työntekijöitä. Apurahahakemuksissa on edellytyksenä kirjoittaa auki hyvinvointivaikutuksia. Itse näen taiteen alkuperäisenä tarkoituksena olla peilinä kaikelle, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Miten se voi olla sitä, jos siitä tehdään jo lähtökohtaisesti hampaatonta? Yksi asia Minna Liettyä-Tynistä pitää vielä kertoa. Hänen kuvansa koristaa museon seinää Romaniassa. Pori Sinfoniettan viulisti Titel Iacovache-Pana ehdotti Liettyä-Tynille romanialaisten romanssien laulamista, ja tämä innostui tavattomasti. Hän ei ole yksin. Romanialaiset romanssit aiotaan listata Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Niitä on verrattu chansoniin, fadoon ja venäläisiin romansseihin. Liettyä-Tyni on saanut romansseja laulamalla Romaniasta kunniadiplomin ja kuvansa romanssimuseon seinälle. Hän kuvaa lauluja haikeiksi muisteluiksi nuoruuden rakkaudesta. Ruikuttava Elämän valttikorttien kaltaisten suomalaisiskelmien sävy on niistä kuitenkin kaukana. Tämän kulttuurialan monitoimijan arki kuulostaa niin aikaa vievältä, että iaidoon keskittymisestä on varmasti paljon iloa. Liettyä-Tyni huomauttaa, että iaido-sanan ”do”-osa tarkoittaa tietä. Se tie vie häntä eteenpäin. Hän kertoo lajin kehittävän hänen tapaansa suhtautua erilaisiin asioihin. Se on lisännyt myös itsevarmuutta. – Samalta itsestäni tuntui aikoinaan myös laulua opiskellessa. Ei ole mitään haasteita, mitä kohti ei voisi mennä – Kaikki on selvitettävissä. Syntynyt vuonna 1967, kotoisin Ruovedeltä. Valmistunut Tampereen konservatorion ammatilliselta linjalta pääaineena klassinen laulu. Äänialaltaan mezzosopraano. Käynyt Voionmaan opistossa teatteriohjaajakoulutuksen opettajanaan Erkki Aura. Työskennellyt Palmgren-konservatoriossa laulun tuntiopettajana. Johtaa kolmea kuoroja: Sävelsirkut, Porin Naislaulajat ja Porin Gospelkuoro. Nuorten Kuoroliiton varapuheenjohtaja. Pihlavan Tapuliteatterin ohjaaja. Harrastaa iaidoa, vyöarvo 2. dan. Filosofian maisteri Turun yliopistosta (kulttuuriperintö, sivuaineena draama ja teatteri) 2016. Kirjoittanut, ohjannut ja säveltänyt Kalevala-aiheisen näytelmän Lintukansan tyttäret, josta tehtiin myös jääbaletti. Sävelsi musiikin myös Karhulinna-jääbalettiin. Puoliso kanttori ja muusikko Pekka Tyni, aikuinen tytär.