Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Vuosia sitten ulkoporilainen tinderini tuli yllätysvisiitille Porispereen: pyysin ukkoa poistumaan ja suhde loppui siihen

Kuulun Porisperen vakiokalustoon, halusi Vilkuna sitä tai ei. Perinne alkoi, kun suunnittelin spereilijöille mustan kiltin eli Tuhman. Nykyään joudun keksimään mitä säälittävämpiä tekosyitä saadakseni kaulaani passin, jolla voin juoda bäkkäriltä artistien kaljat. Porispere on muodostunut odotetuksi ja perinteikkääksi tapahtumaksi. Jotkut asiat siellä ei muutu: järkähtämättömän hyvällä maulla valitut artistit, sääjargon, mitä-Julle-Kallion-Tuhman-alla-on ja turvallisuuspäällikkö Leppäsen tiukka ilme. Speressä on kaikki kaverit. Pääpäivinä sinne mennään sekoilemaan isokokoisina kolmevuotiaina, ja sunnuntaina siellä ollaan ihan muina aikuisina omien kolmevuotiaiden kanssa. Ennen kuin löysin vastakappaleeni, halusin mennä Porispereen aina yksin. En ottanut mukaani edes Ellua, hesalaista parasta ystävääni, koska halusin keskittyä porilaisiin. Muistan toisen vuoden, kun silloinen ulkoporilainen tinderini tulikin vastoin tahtoani yhtäkkiä visiitille spereen. Pyysin ukkoa poistumaan. Tulla nyt Poriin pilaamaan toisen sperseilyt. Suhde loppui siihen. Parhaimmat spereilymuistoni liittyvät alueella hortoiluun. Se alkaa jo ennen portteja. Kävellessäni festarialueelle kavereita kasvaa puissa ja nurmikolla. Rykelminä. Rantaudun alueelle aina yksin, kävelen sen keskelle ja pysähdyn. Väijyn ympärilleni kuin eläin ja päätän kulkusuunnan hajun perusteella. Haen bissen ja sitten he ovat siinä. Ystävät. Halataan, vaihdetaan muutama sana ja vaihdan leiriä. Joku huutaa nimeäni ja lähden taas ääntä kohti. Sitten tulee musiikki ja kaikilla on hauskaa. Porispere on kuin syntymäpäivä. Puitteet ovat kohdillaan, yllätyskavereita kävelee vastaan ja hanat on auki. Ihmiset juhlivat hyväntuulisina baaritiskin takana ja sen edessä. Lavan takana ja edessä. Kuten turvallisuuspäällikkö Leppänenkin sen sanoi, on porukka käyttäytynyt aina ihan käsittämättömän hyvin. Viime vuoden Porisperessä oli paras bändirosteri ikinä, me tosin emme saaneet lapsille hoitopaikkaa. Jäimme kotiin, mutta Porispere onnistui pelastamaan 300 miljoonaa kuulovammaista. Lauantaiaamuna herättyäni mietin surullisena viikonlopun menetettyjä porisperseilymahdollisuuksia ja painelin allapäin työhuoneeseeni mököttämään. Onnistuin harmitukseltani luomaan uuden keksinnön, kuulolaiteinnovaation nimeltään Deafmetal, joka voitti viikko sitten mm-hopeaa. Jos olisimme lähteneet Poriin tuona viikonloppuna, voisi kuulovammaisten tulevaisuus näyttää tänään synkemmältä. Harri, tänä vuonna en ole tulossa. Varasimme pakettimatkan vesiparatiisiin lasten kanssa. All inclusive. Lupaan ottaa kaikki vaatteet pois ja nostaa Kreetalla maljan Porisperelle perjantaina klo 22, klo 23 ja klo 00.15, lauantaina klo 16 ja 20.15 ja sunnuntaina klo 16. Pitäkää hauskaa!