Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaisen isän ja aikuisen pojan outo rahajärjestely päätyi käräjille: Pojan palkka meni tilille, jolta isä antoi käyttörahaa 20 euroa kerralla suojellakseen poikaa hyväksikäyttäjiltä

Satakunnan käräjäoikeus ratkaisi varsin erikoisia piirteitä saaneen kavallussyytteen kohtalon torstaina 17. syyskuuta. Syytteeseen oli joutunut porilainen vuonna 1969 syntynyt mies, joka syyttäjän mukaan kavalsi vuosien ajan poikansa rahoja huomattavan summan. Tapauksen taustalla oli isän ja pojan välille syntynyt outo järjestely pojan rahojen hallinnasta. Isän mukaan kyse oli sanattomasti hyväksytystä sopimuksesta. Nyt jo 29-vuotias poika täytti 18 vuotta helmikuussa 2009. Täysi-ikäisyyden saavuttanut poika meni töihin kuorma-autonkuljettajaksi. Myös isä työskenteli samassa firmassa. Poikkeuksellisen rahajärjestelyn pohjana oli se, että isällä oli paitsi käyttöoikeus myös ainoa pankkikortti pojan pankkitiliin. Tälle tilille maksettiin pojan palkka. Isä hallinnoi poikansa tilin rahoja ja teki sieltä käteisnostoja. Osan rahoista isä antoi pojalleen. Osa meni elämänmenoihin. Oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, oliko isä kavaltanut poikansa palkkarahoja omaan käyttöönsä. Syyttäjän haastehakemuksessa rikoksen tekoajaksi oli määritelty yli neljän vuoden ajanjakso vuosina 2009–2013. Syyttäjä ja poika olivat molemmat yksimielisiä siitä, että isä oli kavaltanut pojan rahoja. Poika vaati oikeudessa isältään yli 22 000 euron korvauksia. Poika arvioi vuosia myöhemmin saaneensa 800 euroa kuussa Väitetyn kavallussumman euromäärä perustui arvioon. Pojan tilille oli tehty mainittujen yli neljän vuoden aikana panoja 84 000 euron arvosta. Poika katsoi saaneensa isältään käyttöönsä käteistä rahaa 700–800 euroa kuukaudessa. Lisäksi hän katsoi, että isä oli ollut oikeutettu käyttämään pankkitilin rahoja 2  000 euroa muihin elämisen kuluihin vuosittain. Isä kertoi järjestelyn taustaksi sen, että täysi-ikäisellä pojalla oli ongelmia rahapelaamisen kanssa ja elämässään myös sellaisia läheisiä, jotka olisivat voineet yrittää hyötyä pojan rahoista. Tästä syystä isä antoi pojalleen käteistä rahaa aina vain 20–50 euroa kerrallaan. Poika ei saanut rahaa joka päivä. Isä sanoi, että hän tilitti kaikki palkkatulot käteisenä pojalleen, pois lukien rahat, jotka menivät elämisen kustannuksiin. Näitä kustannuksia olivat esimerkiksi pojan autojen kulut. Pojalla oli käytössään reilun neljän vuoden ajanjaksolla Opel Vectra ja Volvo 850. Isä hoiti autojen liikennevakuutusmaksut ja ajoneuvoverot. Isä ja poika asuivat yhdessä. Autojen vuosittaisiksi kuluiksi poika arvioi joitakin satoja euroja. Pojan oman käsityksen mukaan oli kohtuullista, että hän osallistui yhteisasumisen kuluihin 150 eurolla kuussa. Kymmenen vuoden takaisia rikoksia vaikea todistaa Isä muistutti käräjäoikeutta siitä, että poika oli täysi-ikäinen ja hänellä oli mahdollisuus ilmoittaa työpaikalle, että palkka siirrettäisiin hänen toiselle tililleen. Vuosien jälkeen poika tekikin näin. Isä kiisti oikeudessa jyrkästi vieneensä poikansa rahoja euroakaan. Tapauksen jo muutenkin poikkeuksellista luonnetta alleviivasi myös se, että asiasta tehtiin rikosilmoitus vasta kesäkuussa 2017. Tuolloin epäillyn rikoksen tekoajan alkamisesta oli kulunut jo yli 8 vuotta ja tekoajan päättymisestäkin melkein 4 vuotta. Käräjäoikeuteen asia eteni vasta syyskuussa 2020, eli 7 vuotta väitetyn rikollisen toiminnan päättymisen jälkeen. Käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmennyt, miksi poika ei tehnyt rikosilmoitusta aiemmin. Pitkä ajallinen etäisyys ja se, että kavallettujen rahojen määrä perustui pelkästään pojan arvioon, vaikeutti käräjäoikeuden mukaan totuuden selvittämistä asiassa. Asiassa ilmeni myös oikeudellinen ongelma. Käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että jos pojalle annettu kuukausittainen summa olisikin ollut esimerkiksi 150 euroa arvioitua korkeampi, tarkoittaisi se, että kavallettujen varojen määrä alittaisi 15 000 euroa. Oikeuskäytännön mukaan tällöin ei olisi kyseessä törkeä vaan perusmuotoinen kavallus. Käräjäoikeuden mukaan epävarmuustekijät aiheuttivat sen, ettei isän voitu katsoa anastaneen suurta määrää poikansa rahoja. Käräjäoikeus ei voinut edes tutkia, syyllistyikö isä perusmuotoiseen kavallukseen, sillä kyseisen rikoksen syyteoikeus oli auttamatta vanhentunut. Näin ollen isä vapautui kaikista syytteistä. Perusmuotoisen kavalluksen syyteoikeus vanhenee 5 vuodessa, törkeän kavalluksen 10 vuodessa. Tuomio ei ole lainvoimainen.