Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Ässien kevään ainoa hankinta valmistuu perjantaina kauppatieteiden maisteriksi – ”Se on ymmärretty, että meillä on hyvät kyttäysasemat”

Tässä hän on: Ässien kevään ainoa värväys. Tilastosivusto Eliteprospects.com kertoo pituudeksi 185 senttimetriä ja painoksi 88 kilogrammaa. Hän on 27-vuotias – pelimies parhaassa iässä. Pelipaikkana maalivahti, kasvattajaseura Mikkelin Jukurit. Hän on voittanut urallaan yhden Suomen mestaruuden. Kaikki patanaamat eivät ole täysin uusia tuttavuuksia, sillä kerran hän on torjunut yhden ottelun puoliksi Sami Aittokallion kanssa. Perjantaina hän valmistuu kauppatieteiden maisteriksi. Hän on Tero Rantalainen , Ässien uusi myyntipäällikkö. Raaka maailma Kymmenen vuotta sitten Ässien kesäkauden kallein hankinta oli mediakuutio. Nyt päällä on koronan aiheuttama hankintakielto, joten myyntipäällikkö Rantalainen on ainoa uusi investointi. Rantalainen valittiin tehtävään juuri ennen kuin koronaepidemia päätti liigakauden. Ässät maalaili taivaalleen mustan joutsenen, muttei perunut palkkausta. Työn alku vain siirtyi tovin eteenpäin. Kun uuden kauden alku varmistuu, Ässien on pakko hankkia myös pelaajia. On silti mahdollista, että Rantalainen jää arvokkaimmaksi hankinnaksi, koska hyvä myyntimies tuo urheiluseuralle enemmän hyötyä, tulosta ja mahdollisuuksia kuin keskinkertainen pelimies. Asiaan voi saada todistuksen Rantalaisen isältä Sepolta . Hän toimi silloin Mestiksessä pelanneen Jukurien toiminnanjohtajana vuosina 2004–2006. Nykyinen kiinteistönvälittäjä kommentoi kiekkoseuran johtamista myöhemmin Helsingin Sanomien haastattelussa: – Jukurit oli mahdoton tehtävä. 33 miestä tuhlasi rahaa, ja meikäläinen koetti sitä kerätä. Taistelu oli valmiiksi hävitty. Isän työ oli koko Rantalaisen perheen työ. Nuori Tero oli otteluissa VIP-ovella ottamassa vieraita vastaan. Äiti oli lipunmyynnissä, ja molemmat sisko myivät olutta. – Jukureilla oli silloin vain kolme toimistotyöntekijää, joten se oli isälle raaka maailma. Työpäivät olivat pitkiä, Tero Rantalainen muistelee. – Moni on sanonut minulle, että kun olet läheltä nähnyt seuratyötä, et varmaan itse siihen maailmaan lähde. Minusta se tuntui jo silloin omalta jutulta, johon haluan, jos oma pelaajaura tyssää. Pelaajauraansa maalivahti Rantalainen yritti luoda kaikki kivet käännetään -ajatuksella. Mikkeli jäi peruskoulun jälkeen. Hän lähti lukioon Tampereelle, jossa pystyi samalla hakemaan kehitystä Ilveksen junioreissa. Tupsukorvissa Rantalainen sai kaulaansa B2-nuorten kultamitalin keväällä 2009. Ilveksessä hän kertoi pelanneensa Aittokallion kanssa yhden harjoitusottelun puoliksi. Lahjakas Aittokallio oli jo silloin pääsääntöisesti A-nuorissa. Ilveksen jälkeen Rantalainen etsi paikkaansa Tampereen-alueen pienemmissä seuroissa. Viimeisen todellisen virityksen maalivahdin urapolulle hän teki Poriin vuonna 2011. Nuorukaisella oli edessään asepalvelus Säkylässä. Hän huomasi, että Ässien A-nuoret järjestää tryout-päivän, jossa on mahdollisuus näyttää taitojaan. Yhdelle maalivahdille oli paikka auki. – Se oli hieno päivä. Meitä oli lopussa neljä maalivahtia, joista Atte Tolvanen sai paikan. Oli varmaan oikea valinta, Rantalainen naurahtaa. Nykyinen Pelicans-vahti valittiin seuraavalla kaudella A-nuorten vuoden tulokkaaksi. Rantalainen puolestaan pelasi jatkossa lähinnä 2. divisioonassa. – Ehkä tekniset taitoni olisivat voineet riittää pidemmällekin. Sen verran niitä kiviä kuitenkin käänneltiin, ettei urasta jäänyt jossiteltavaa. Elin urheilijan elämää, mutta jälkeenpäin ajatellen en elänyt sitä ihan 24 tuntia vuorokaudessa tai seitsemänä päivänä viikossa. Unelmatyö Yhdeksän vuotta myöhemmin Porista irtosi siis paikka. – Heti opiskeluiden päätteeksi unelmatyöhön kiinni, Rantalainen hehkuttaa. Kauppatieteiden maisteriksi Rantalainen valmistuu perjantaina Lappeenrannasta LUT-yliopistosta. Hänen gradunsa aihe oli sponsoriyhteistyön kehitys suomalaisissa urheiluseuroissa. Aiemmin hän teki kandidaatintutkielman asiakassuhteiden hallinnasta suomalaisissa urheiluorganisaatioissa. Kandityössä yhtenä kohteena oli Pesäkarhut. Yliopistotyötkin kertovat, mille alalle Rantalainen on halunnut suuntautua. Niitä oppeja ja ajatuksia Mikkelin kasvatti pääsee nyt hyödyntämään uudessa työssään. Opiskelujen aikana hän on kerännyt kokemusta useista erilaisista myynti- ja markkinointityöstä esimerkiksi vakuutus- ja ohjelmistoalalla. Jääkiekkokin on kulkenut rinnalla. Viime kaudella Rantalainen oli Ilveksen B2-nuorten maalivahtivalmentaja. Lisäksi hän on kirjoittanut jääkiekkosivusto Jatkoaika.comiin – ennen kaikkea Liigan talouskiemuroista. Ässissä hän ei aio antaa ohjeita taloudesta vastaavalle toimitusjohtajalle Mikael Lehtiselle , eikä hän myöskään valista kehitysjohtaja Tommi Kerttulaa siinä, millainen aisapari Aittokalliolle pitäisi hankkia. – Jos kysytään, voin jotain sanoa, Rantalainen hymähtää. – Avoimesti me toimistolla puhumme, mutta ei tässä ole tarvetta astua kenenkään varpaille. Omasta kiekkotaustasta on hyötyä lähinnä siinä, että pystyy keskustelemaan lajista asiakkaiden kanssa. Ässillä Forsbackan kasvot Juuri keskustelua asiakkaiden kanssa Rantalaisen unelmatyö nyt on. Hän kerää rahaa, jota muut voivat tuhlata, ja mielellään niin paljon, ettei Ässistä tule mahdotonta tehtävää. Samalla hän haluaa olla kehittämässä Ässien myyntiä ja markkinointia. Ässistä Rantalaisen voimakkain mielleyhtymä on hopeakauden Patrik Forsbacka . Ei kaikkein taitavin, mutta hurja, periksiantamaton ilme ja asenne, jossa kuvia ei kumarrella. Porin seudusta ennakkoajatukset olivat samanlaiset kuin hänelle tutuista Mikkelistä ja Lappeenrannasta: hieman kuihtuva niin liike-elämältään kuin asukasmäärältään. – Mutta tämä onkin kaikkea muuta. Ulkopuolelta tulevana on ollut helppo havaita, että Satakunnan liike-elämä on huomattavasti aktiivisempaa ja elinvoimaisempaa kuin Itä-Suomessa. Täällä on paljon teollisuutta ja isoja firmoja, jotka eivät ole lähdössä mihinkään. Rantalaisen mielestä Satakunnan elinvoima yhdistettynä Ässien brändiin on iso mahdollisuus. Yrityksille hän haluaa olla luomassa yhteistyösuhteita, jotka eivät ole lähes hyväntekeväisyyteen rinnastettavaa vanhan ajan sponsorointia, vaan liiketoimintaa. Jos yhteistyöstä Ässien kanssa todella syntyy liiketoimintaa, silloin koronankaan kaltaiset kriisit eivät sulje niin helposti yritysten kassoja pataseuran suuntaan. Ässien kehityshankkeina on Rantalaisen mukaan muun muassa ajatus lähteä tarjoamaan työhyvinvointipaketteja sekä kehittää digitaalista sisältöä niin, että yritykset saavat lisää näkyvyyttä. Syntyykö kauppoja? Ässät on koronan seurauksena vetänyt liinoja kiinni ja tiedottanut huomattavasti vaikeutuneista näkymistä. Kuinka hankalaa uuden ihmisen on ollut aloittaa työt juuri tässä tilanteessa, jossa kauppaa pitäisi syntyä, vaikka omalla työnantajalla on käsijarru päällä, ja jossa kanssakäyminen tapahtuu pääsääntöisesti puhelimella tai sähköpostilla? – Minulla on enemmän kokemusta puhelinmyynnistä kuin kasvotusten, joten se on minulle luontevaa. – Kauppoja on tullut, mutta monen yrityksen päätöksenteko menee pidemmälle kuin tavallisesti. On niin monta erilaista muuttujaa, kuten yritysten oma tilanne ja liigakauden aloitus. Positiivista muutosta näkyy silti jo, päätöksiäkin uskalletaan tehdä. Ässien myyntipuolella asiakkaat on jaettu eri salkkuihin. Rantalaisen salkussa on noin 60 yritystä. Niiden laskennallinen arvo on noin 300 000 euroa. Hänen mukaansa siitä on kasassa hieman alle puolet. Yhteistyösopimuksia Ässät tekee sillä olettamuksella, että kausi pelataan täysimittaisena ja katsojien edessä. Sisäisesti seurassa on mietitty ratkaisuja toisenlaisiinkin vaihtoehtoihin. – Silloin meidän on kehitettävä muita näkyvyyselementtejä. Digitaalisuus auttaa siinä. Kun Ässien kevään ainoa palkkaus keskustelee asiakkaiden kanssa, kysymyksiä tulee luonnollisesti myös tulevista hankinnoista. – Joka kolmannessa puhelussa asiaa käydään läpi, mutta kertaakaan pelaajahankintojen puute ei ole ollut este sopimukselle. – Se on ymmärretty, että meillä on hyvät kyttäysasemat.