Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Keskusta myy kriisissään itseään vastuun­tunnon puolueena, mutta syksyllä se saattaa jättää hallituksen – silloin Suomella olisi kolme vaihtoehtoa

Kannatuksensa romahduksesta kärsivä keskusta turvautui maanantaina erikoisiin järjestelyihin, jotta puolue pääsisi aikaa myöten takaisin isoimpien puolueiden joukkoon. Keskusta valitsi valtiovarainministerin tehtävästä eronneen Katri Kulmunin tilalle uudeksi valtiovarainministeriksi eduskunnan puhemiehen Matti Vanhasen , 64. Vaikka Vanhasen maine tahrautui Nuorisosäätiön vaalirahakuvioissa, kuuluu analyyttinen ja rauhallinen Vanhanen monen mielestä jo valtiojohtajaluokkaan. Vanhanen toimi pääministerinä 2003–2010, ja on Suomen kolmanneksi pitkäaikaisin pääministeri. Eduskuntaan hän nousi ensi kerran 1991, ja on hallituksen ainoa ministeri, joka toimi kansanedustajana jo 1990-luvun laman aikana Erikoista järjestelyssä on se, että kahdessa vakavassa leikkauksessa vuoden sisällä ollut Vanhanen ei halunnut ministeriksi. Hänet saatiin kaiketi suostuteltua tehtävään vetoamalla puolueen etuun ja sillä, että pesti on väliaikainen ja riisuttu muusta kuin suoraan valtiovarainministerille kuuluvasta hallituspolitiikasta. Erikoista on myös se, että Kulmuni ei käytännössä aio jättää täysin hallitusta. Hän sanoi jatkavansa keskustan hallitusryhmän puheenjohtajana ja hallituspuolueiden ykkösedustajista kootussa viisikossa. Juridisesti Kulmunin osallistuminen viisikon kokouksiin on ongelmallista. Kulmuni ei ole enää valaansa vannonut ministeri, joten hänen on vaikea osallistua neuvotteluihin, joissa käsitellään ministerivastuulla valtion kannalta arkaluontoisia asioita. Sdp:lle erikoisjärjestely alustavasti käy, mutta tietenkin lain sallimalla tavalla. Kulmuni erosi pikaisesti sen jälkeen , kun osoittautui, että valtio on maksanut hänen esiintymiskoulutustaan kymmenillätuhansilla euroilla. Kulmuni kuitenkin vakuutti olevansa käytettävissä puheenjohtajaksi myös syyskuun puoluekokouksen jälkeen. Tämä voi olla myös peliä, jolla Kulmuni varmistaa, että hallituspuolueet ja omat kuuntelevat häntä. Vanhasen valinta projektiministeriksi istuisi hyvin kuvioon, jos Kulmuni ei jatka puheenjohtajana. Jos valituksi tulee joku muu kuin Kulmuni, uusi puheenjohtaja noussee valtiovarainministeriksi ja Vanhanen palaa puhemieheksi. Jos Kulmuni oikeasti hakee puheenjohtajaksi ja hänet myös tehtävään valittaisiin, hän saattaa jopa palata ministeriksi – mutta tuskin valtiovarainministeriksi. On hyvin mahdollista, että Vanhanen on valtiovarainministeri vain kesän ja syksyn budjettineuvottelujen ajan, kunnes keskustan tilanne on selkiintynyt. Kaikissa vaihtoehdoissa keskusta nojautuu Vanhasen kokemukseen. Nimittäin ensi syksynä ratkaistaan keskustan hallitustaival. Tulevaisuuden arvioinnissa keskeistä ovat sanat, joita Kulmuni on käyttänyt dramaattisen eroprosessinsa aikana. Niissä hän on korostanut, kuinka vastuuntuntoinen ja isänmaan asiaa ajava puolue keskusta on. Hän itse osoitti vastuuntuntoa ja voimisti viestiään eroamalla poikkeuksellisen nopeasti. ”Vihoviimeisenä tämä maa tarvitsee hallituskriisiä”, Kulmuni sanoi tiedotustilaisuudesta maanantaina. Ja jatkoi: ”Hallituksen uskottavuutta mitataan sillä, kuinka uskottavaa talouspolitiikkaa se tulee tekemään.” Vastuu, uskottavuus ja talous. Näillä sanoilla puolue lähtee ensi vuoden budjettia koskeviin neuvotteluihin. Niitä on hyvä korostaa jo nyt, jos neuvottelut johtavat hallituskriisiin. Keskustan mielestä syksyllä pitää päättää askelkuviot, joilla velalla eläminen saadaan päättymään. Hallituksen pitäisi löytää ennen kaikkea päätöksiä, joiden voi olettaa lisäävän työllisyyttä erittäin merkittävästi. Vasemmistopuolueiden mielestä mitään erityistä kiirettä ei vielä ole, koska nyt on elvytyksen aika eikä koronakriisin lopullisia talousvaikutuksia vielä tiedetä. Kulmuni sanoi maanantain tiedotustilaisuudessa, että syksyllä pitää päättää tai ainakin neuvotella myös asioista, joita ei ole hallitusohjelmassa. Keskustalle ei siis enää kelpaa hallitusohjelma, johon se sai viime keväänä paljon omia vaatimuksiaan. Maanantaina Kulmuni esitti yllättäen, että myös eläkeiän nostosta pitää alkaa jälleen neuvotella. Hallitus on tehnyt paljon päätöksiä, jopa sote-uudistus edistyy, mutta keskustalla tärkeät hallitusohjelman julkista velkaa ja työllisyyttä koskevat lupaukset eivät näytä toteutuvan. Julkisen talouden velkaantuminen ei tule loppumaan tällä hallituskaudella. Hallituksen lähes vuoden istuneista työllisyystyöryhmistä ei ole toistaiseksi odotettavissa juuri mitään päätöksiä, jotka lisäisivät työllisyyttä ilman valtion tukea. Keskustalle on jokseenkin mahdotonta jatkaa hallituksessa, jos hallitus ei saa aikaan muita merkittäviä työllisyystoimia kuin vasemmistopuolueiden suosimat lisämäärärahat työttömien palveluihin ja koulutukseen sekä palkkatuen. Myös EU:n suunnittelema satojen miljardien eurojen elvytysohjelma on keskustalle vaikea paikka. Alkumakua syksystä saatiin, kun medioihin levitettiin viikonloppuna tietoa, että keskusta olisi välittömästi valmis lähtemään hallituksesta. Puheet olivat todennäköisesti yksittäisten keskustalaisten muihin hallituspuolueisiin kohdistuvaa epäonnistunutta pelottelua, joka vie vain tehoa, jos hallituskriisi syttyy oikeasti. Jos keskusta olisi siirtynyt oppositioon jo nyt, se olisi saanut petturipuolueen maineen. Ei hallitusta voi jättää puolueen puheenjohtajan tai hänen avustajansa virheiden takia, kun maa on historiallisen suurissa ongelmissa. Sen sijaan hallituksen voisi jättää sen jälkeen, jos keskusta näyttäisi omille kannattajilleen yrittäneensä kaikkensa ”isänmaan eteen” mutta epäonnistuneensa. Syntipukeiksi voisi asettaa vasemmistopuolueet. Vaikka keskustan pyrkimys tuskin on lähteä hallituksesta, vasemmistopuolueiden apupuolueen mainettakaan se ei kauaa kestä – etenkään jos kannatus ei lähde nousuun. Vanhanen kokeneena neuvottelijana saattaa saada läpi keskustan kaipaamaa lisätalouskuria hallitusohjelmaan. Jos näin ei kuitenkaan käy, Vanhanen on sopiva henkilö johdattamaan keskustan ulos hallituksesta. Oppositioon olisi helpompi lähteä, kun päätöksen takana olisi nykyään varsin arvostettu konkaripoliitikko. Keskusta voisi ainakin sanoa yrittäneensä parhaansa. Mitä tapahtuisi, jos keskusta jättäisi hallituksen? Vaihtoehtoja on kolme: uudet vaalit, keskustan vaihtuminen hallituksessa kokoomukseen tai vähemmistöhallitus. Kannatuskyselyn mukaan vain Sdp:llä voisi olla halua uusiin vaaleihin, mutta vaaleissa gallupsuosio sulaa helposti. Keskustan vaihtuminen kokoomukseen on erittäin epätodennäköistä, koska kokoomus vaatisi vielä kovempaa talouskuria kuin keskusta. On siis mahdollista, että syksyn jälkeen Sanna Marin johtaa vähemmistöhallitusta, jollaista Suomessa ei ole ollut yli 40 vuoteen. Edellinen vähemmistöhallitus oli Mauri Miettusen hätätilahallitus 1976–1977. Tanskassa ja Norjassa vähemmistöhallitukset ovat yleisiä. Jos näin kävisi, keskusta siirtyisi ehkä retoriikkansa mukaisesti oppositioon vastuullisesti eli lupaisi tukea hallitusohjelman toteuttamista merkittäviltä osin. Hallitus siis voisi jatkaa rampana, ja se saisi asioista läpi keskustan tuella. Se merkitsisi, että hallituksen olisi vaikea saada kovin suuria menolisäyksiä läpi eduskunnassa. Hallituksen tulevaisuus riippuu erittäin paljon myös siitä, tuleeko uusi ja paha koronavirusaalto. Silloin hallituksen jättäminen olisi vaikeaa. Suomessa ei ole paljon kokemusta vähemmistöhallituksista. Eduskunnassa vain Ilkka Kanerva (kok.) ja Erkki Tuomioja (sd.) ovat olleet kansanedustajina aikana, jolloin maata johti vähemmistöhallitus. Tanskan ja Norjan esimerkit näyttävät, ettei vähemmistöhallitus ole mahdoton hallitsemismuoto. Ja olihan yksi Suomen pitkäaikaisimmista hallituksista vähemmistöhallitus. Kyseessä oli Toivo Mikael Kivimäen hallitus, joka toimi 1932–1936. Myös silloin hallituksen päätehtävä oli hallita maata kriisin aikana ja saada julkinen talous parempaan tilaan. Tosin silloin hallituksen ikeenä ei ollut virustauti vaan fasismin uhka.