Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

”Vanheneminen ei ole hullumpaa, jos on rahaa olla vanha”, sanoi Poriin saapuva jazzpianisti ja säveltäjä Carla Bley, 83

”Miten tylsää onkaan tulla vanhaksi”, lauloi brittiyhtye The Rolling Stones 1960-luvulla: ”What a drag it is getting old”. ”Vanheneminen on paskamaista”, tokaisi ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren 90-vuotishaastattelussaan. ”Noin 80-vuotiaana ihminen siirtyy ikään, joka on irtaantumista vuorovaikutuksesta. Se on väsymystä ja pitkiä jäähyväisiä eli kuolemisen prosessia”, kirjoitti suomalainen sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola toissa vuonna. Mitä sitaateista ajattelee 82-vuotias amerikkalainen jazzpianisti ja säveltäjä Carla Bley ? – Minusta vanheneminen on ainakin tähän asti ollut koko lailla mielenkiintoista ja jännittävää, hän kommentoi kotoaan New Yorkin ”maalaiskunnasta”. – Toistaiseksi en siis voi jakaa noita tunteita enkä ajatuksia. Itse asiassa minua pyydetään esiintymään enemmän kuin koskaan pitkän urani aikana. Ihmiset varmaan luulevat, että saatan kupsahtaa koska tahansa. ”Vanhat osaavat olla kohteliaita ja kilttejä” Niin ei sentään käynyt, mutta terveysongelmat yllättivät. Niihin vedoten lääkäri kielsi Bleyltä lentämisen. Se tarkoitti Euroopan kiertueen ja samalla Porin konsertin peruuntumista. Puhelinhaastattelusta on sovittu jo alkukesällä Carla Bleyn pitkäaikaisen puolison ja soittokumppanin, basisti Steve Swallow'n kanssa. Työnjako on sellainen. Mies sumplii suhdetoiminnan. – Eiköhän Carla suostu puhumaan vanhenemisesta. En usko, että se on hänelle vaikea aihe, itsekin 77 vuotta täyttänyt Swallow arvelee etukäteen. Ei olekaan. Pianisti-säveltäjä taitaa olla ikääntymisestä jopa vähän innoissaan. – Vanheneminen ei ole lainkaan hassumpaa, jos on rahaa olla vanha, hän kiteyttää. Samalla hän tuntuu katselevan ympärilleen. – Voin olla kuin tämä hyvin suunniteltu, huolellisesti rakennettu ja tunnollisesti ylläpidetty vanha talo. Jos ikkuna menee rikki, sen voi korjata. Tarvitessani saan itselleni silmälasit, kuulolaitteen, hampaat ja sydämentahdistimen tai vaikkapa munuaisen parhaalta ystävältäni. Itse asiassa Bley arvelee vanhusten pärjäävän nykymaailmassa nuoria paremmin. Vanhat osaavat monenlaista. Vanhat osaavat esimerkiksi olla kohteliaita ja kilttejä. – Mutta jos on vanha ja köyhä, sen täytyy olla helvettiä. ”Vedän vain vitamiineja, hedelmiä ja marjoja” Moni vanha on köyhä. Carla Bleyn mukaan amerikkalainen yhteiskunta ei maksa esimerkiksi muusikoille juuri minkäänlaista eläkettä. Siksi osa sikäläisistä senioreista esiintyy ja soittaa niin kauan kuin jaksaa –  ja vielä sittenkin kun ei enää jaksa. Jotkut talutetaan tai jopa kannetaan lavalle. – Itse en valita. Sävellän kaiken aikaa. Esiintymiskutsujen ohella myös sävellystilauksia tulee enemmän kuin koskaan, Bley tuumaa. Pontta ja puhtia antavat viisaat elämäntavat. ”Grand old lady” sanoo tekevänsä kuntoharjoituksia päivittäin ja syövänsä terveellisesti. – Tupakoinnin lopetin 25 vuotta sitten ja alkoholin nauttimisen 10 vuotta sitten. Nyt vedän vain vitamiineja, hedelmiä ja marjoja, hän nauraa. – Voin olla terveydestäni onnellinen. Jos minulla olisi kivulias krooninen sairaus, muuttuisin äkkiä äkäiseksi akaksi. ”Nykyään joudun harjoittelemaan soittamista” Poriin Carla Bleyn piti saapua vuosikymmenten saatossa timantiksi hioutuneen trionsa kanssa. Saksofonia siinä soittaa Andy Sheppard ja bassoa tietenkin Steve Swallow. Pianisti ei oikein osaa luonnehtia kolmikon ainutlaatuista energiaa eikä synergiaa. – Minulla ei ole vertailukohtia. Esimerkiksi basisteja elämässäni on ollut vain kaksi: Charlie Haden ja rakas Steve, jonka kanssa olen tainnut soittaa kohta 50 vuotta. – Vanhenemiseen liittyen pitää sanoa, että nykyään joudun harjoittelemaan soittamista säännöllisesti. Nuorena en treenannut lainkaan. Itseään ”hidaspäisenä” pitävä Bley sanoo tarvitsevansa myös selvät ohjeet siitä, mitä pianon ääressä lavalla tehdään. – Muussa tapauksessa vain istuskelen siinä pallilla joutilaana, hän hymähtää. – Tai ehkä en sittenkään. Viime vuonna olin mukana trumpetisti Dave Douglasin liidaamassa improvisaatiopainotteisessa kokoonpanossa. Kun Dave sitten jossain kohtaa katsoi minuun sillä silmällä, että ”Carla, anna palaa”, niin minähän annoin. En ajatellut mitään. Soitin vain ja nautin. Yllätin itseni totaalisesti. ”Löydän Count Basien musiikista aina uutta” Ihmisen musiikkimaun uskotaan tavalla tai toisella muuttuvan iän myötä. Carla Bleyn tapauksessa näin ei ehkä ole. Kollega Count Basie on ollut pianistin ykkösidoli siitä asti, kun hän 1950-luvulla työskenteli narikkatyttönä ja tupakanmyyjänä New Yorkin kuulussa Birdland-klubissa, jossa Basien orkesteri höyrysi ja jyskytti veturin lailla. – Löydän hänen musiikistaan aina vain uusia detaljeja, varsinkin rytmisektion hienouksista. Joitakin hänen soolojaan olen halunnut nuotittaa jo pitkään. Muuten Bley sanoo olevansa musiikin kuuntelijana enemmän sävellyksiin kuin säveltäjiin orientoitunut diggari. Suosikkiteoksia ovat esimerkiksi Igor Stravinskyn Psalmi -sinfonia ja Charles Wuorisen pianoteos The Blue Bamboula . Wuorinen on toisen polven amerikansuomalainen nykysäveltäjä. ”Enää ei tarvitse tuhlata aikaa turhanpäiväiseen” Paitsi pitkiksi jäähyväisiksi, professori Antti Eskola on luonnehtinut Vanhuus -kirjassaan vanhuutta vapauden ikäkaudeksi. Silloin saa tehdä, sanoa ja ajatella melkein mitä lystää. Tunteeko Carla Bley olonsa entistä vapaammaksi? – Ehkä, mutta mikä sen professorin nimi onkaan? Haluan lukea hänen kirjansa. – No, ainakaan minun ei tarvitse tässä iässä enää tuhlata aikaani puhumiseen sellaisten ihmisten kanssa, joista en pidä. Ketä Bley mahtoi tarkoittaa? Onneksi tuo lausunto tuli heti pitkän haastattelun alkupuolella. Tekstiä muokattu 30.7.2019 kello 7:47: korjattu klubin nimi. Tekstissä luki aikaisemmin Validia Karkia -klubi, kun oikea nimi on Validi Karkia -klubi.