Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Seurasimme uusien meppien ensimmäistä päivää Strasbourgissa – Huhtasaari ja Hakkarainen boikotoivat EU-hymniä: ”Beethoven on hieno kappale, mutta tänne kuuluu eri virret”

Samaan aikaan kun Helsingissä iloitaan juuri alkaneesta Suomen EU-puheenjohtajakaudesta, Ranskan Strasbourgissa on tiistaina viehättävän yhteiseurooppalainen tunnelma. Euroopan parlamentin valtavan kokoisen kokoustalon edessä on suuri puna-kelta-sininen lippumeri, kun Katalonian itsenäisyyttä vaativat mielenosoittajat ovat lähes ympäröineet rakennuksen. Vieressä vihreitä lippujaan puolestaan heiluttelevat Euroopan yhtenäisyyden kannattajat. Paikalla on luonnollisesti myös runsaasti poliiseja, ja taivaalla parlamenttirakennuksen yllä tekee matalalentokaartoa jylisevä taisteluhävittäjä. Lähes sama meno jatkuu sisällä parlamenttirakennuksessa, kun uudet ja vanhat europarlamentaarikot eli mepit ovat kokoontuneet uuden vaalikauden ensimmäiseen istuntoon. Mepeillä on päällään kantaaottavia iskulausepaitoja, osa on pukeutunut muuten vain kesäisen rennosti - mikä ei onnistuisi Suomen eduskunnassa. Salissa myös huudellaan, naureskellaan ja taputetaan, edelleen toisin kuin Suomessa. Suuressa salissa - siellä oikealla laidalla - istuu myös Suomen uunituore meppi Teuvo Hakkarainen , ruskeasinivalkoisessa kauluspaidassa ja sinisessä pikkutakissa. Vieressä istuu puoluetoveri Laura Huhtasaari , uusi meppi hänkin, mustiin pukeutuneena. – Suomen jäykkyys on tarttunut minuun - jos en ole mitään muuta eduskunnasta oppinut, niin pukeutumaan, Huhtasaari toteaa myöhemmin. Selkää puhemiehelle Avajaisistunto käynnistyy t-paidoista huolimatta juhlavasti laulajan ja jousisoittajien esittämällä Ludwig van Beethovenin 9. sinfonian osalla ”Oodi ilolle”, jota Euroopan unioni käyttää tunnushymninään. Suurin osa mepeistä nousee seisomaan, mutta Huhtasaari ja Hakkarainen istuvat paikoillaan. – Boikotoimme sitä. Meillä on oma kansallislaulu - sille me nousemme seisomaan, nostamme hattua ja itketäänkin jopa, Hakkarainen selittää. – Beethoven on hieno kappale, mutta tänne kuuluu eri virret. Eri virsien kannalla näyttävät olevan myös brittiläiset brexit-kannattajat, jotka kääntävän Oodin ajaksi selkänsä parlamentin puhemiehelle. Laukku vei pikkutakin Pienimuotoisesta mielenosoituksesta huolimatta Huhtasaari vakuuttaa viihtyneensä ensimmäisessä istunnossa - vaikka Euroopan unionia vastustaakin. – Ihan hyvältä tuntuu, ja sinnehän sitä pitää lähteä mitä vastustaa. Nyt aletaan vaikuttamaan! Hakkarainen sanoo ensimmäisen haasteensa europarlamentaarikkona olleen löytää oma paikka isossa istuntosalissa. Tosin parlamentaarinen vastoinkäyminen tapahtui jo matkalla Strasbourgiin, kun matkalaukku päätti mennä eri osoitteeseen. – Piti käydä ostamassa uusi pikkutakki Nyt on Bossia. ”Kaikki oman maan asialla” Puhuessaan europarlamentaarikkona Huhtasaari mainitsee koko ajan Suomen ja isänmaan, ei Euroopan puolustamisen. – Euroopan puolustaminen on vanhakantaista ajattelua, täällä loppujen lopuksi aika harva ryhmä enää edes teeskentelee ajavansa yhteistä asiaa, suurin osa myöntää olevansa omien maidensa asialla. Huhtasaari ja Hakkarainen ovat olleet – monella tapaa – eräitä Suomen näkyvimpiä kansanedustajia. He eivät pelkää katoavansa julkisuudesta 751 europarlamentaarikon joukossa. – Suomen medialla on lupa vain kehua järjestelmää, me keksimme omia viestintäkanavia . Toisin kuin Suomen eduskunnassa, Huhtasaari ja Hakkarainen istuvat salissa varsin alhaalla kolmannessa rivissä, lähellä parlamentin puhemiestä. – Eurooppa tarvitse esikuvia, Hakkarainen sanoo. Ilmastolakko Huhtasaari vastustaa koko EU-parlamenttiruljanssin kärräämistä kerran kuukaudessa yhdeksi kokousviikoksi Belgian Brysselistä yli 400 kilometrin päähän Ranskan Strasbourgiin. – Olen ajatellut aloittaa ilmastolakon, että jos en tulisikaan Strasbourgiin. Jo pelkästään tällä rakennuksella iso hiilijalanjälki - täällä on valtavasti tilaa ja huoneita - puhumattakaan siitä hiilijalanjäljestä, joka tulee jatkuvasta matkustamisesta. Tosin ennen näin radikaalia toimenpidettä Huhtasaari aikoo pyrkiä parlamentissa sellaisiin valiokuntiin, joissa käsitellään perussopimuksia - niitä, joissa käsitellään juuri Strasbourg-visiittien tulevaisuutta. Uusi ura 40 vuoden jälkeen Keskustan Mauri Pekkarinen toimi keväällä päättyneellä kotimaan politiikan urallaan kansanedustajana vuodesta 1979 ja istui ministerinä viidessä hallituksessa. Tiistaina on hänen uuden uransa ensimmäinen istuntopäivä. – Olin 40 vuotta sitten tullessani eduskuntaan paljon jännittyneempi kuin nyt tullessani paljon suurempaan saliin ja paljon suuremman väen keskuuteen. – Sitä on tottunut elämään näissä puitteissa. Ja voiko sitä enää tässä iässä jännittää mitään. Yhdeksi eroksi eduskuntaan Pekkarinen sanoo sen, että europarlamentissa voi olla hankalampi saada puheaikaa. – Tiedän täältä joitakin, jotka eivät useampaan vuoteen ole saaneet puheaikaa. Toisaalta myös salityöskentelyn merkitys europarlamentissa on Pekkarisen mukaan ”paljon, paljon pienempi” kuin Suomen eduskunnassa. – Pääosa työstä tehdään valiokunnissa ja ryhmissä. Rivimies Pekkarinen Vaikka tiistai on ensimmäinen istuntopäivä, se ei ole Pekkarisen ensimmäinen työpäivä europarlamentaarikkona: hän on käynyt töissä europarlamentissa Brysselissä viimeiset kolme viikkoa aina muutaman päivän viikossa. – Vaikka meillä ei ole ollut edes valtakirjoja, niin melkein kaikki ryhmämme jäsenet ovat olleet mukana valmistavissa kokouksissa. Toisen euroryhmän jäsenten eli Huhtasaaren ja Hakkaraisen boikottia EU-hymniä vastaan Pekkarinen ei koe asialliseksi. – Meillä on kansallisesti monia sellaisia asioita, joita ei välttämättä aina kaikki hyväksy sellaisenaan, mutta kuuluu kulttuuriin osoittaa kunnioitusta. Sama koskee Eurooppaa tai vaikka YK:ta, eli jos on pelisäännöt, niitä kunnioitetaan. Pekkarinen sanoo olevansa nykyään pelkkä rivimies 751 mepin joukossa. – Olen nöyrin mielin yksi aloittelija muiden joukossa, en tule tänne besserwisserinä. Siksi en ole pyrkinyt mihinkään erityisiin asemiin, ainakaan ennen kuin pääsee kunnolla sisään asioihin. Euroopan asioihin sisään päästäkseen Pekkarinen aikookin jatkossa keskittyä pääasiassa siihen. – Vähennän radikaalisti Suomessa olevien tehtävien taakkaa. Silloin jää aikaa olla perheenkin kanssa. Ensikertalaiset viattoman sinisin silmin Parlamenttirakennuksen käytävällä vastaan kävelee SDP:n entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma , joka puhuu kännykkäänsä ja hymyilee. – Hiukan vapaamuotoisempaa ja vapaampi pukeutumiskulttuuri kuin eduskunnassa, erilaisia kulttuureita. Mutta perusteiltaan yllättävän paljon samaa, itse eduskunnasta tuttuun puku-, kauluspaita ja kravatti -yhdistelmään pukeutunut Heinäluoma arvioi europarlamenttia verrattuna eduskuntaan, jossa hän ehti istua vuodesta 2003. Ensikertalainen Heinäluoma arvioi enemmistön uudesta europarlamentista olevan kaltaisiaan ensikertalaisia. – Vaihtuvuus on huikea. Suomen 13 mepistä uusia on kuusi. – Osalla tunnelma on kuin koululuokassa kesätauon jälkeen, Heinäluoma perustelee ensimmäisen istunnon välillä riehakastakin tunnelmaa. – Ensikertalaiset taas ovat innoissaan ja viattoman sinisin silmin katsovat mitä täällä tapahtuu. ”Odotin byrokraattisempaa” Heinäluoma sanoo europarlamentaarikkouran alun olleen ”positiivinen yllätys”. – Olin varautunut, että tämä on repaleisempaa ja byrokraattisempaa. Vastaanotto täällä on ollut äärimmäisen ystävällinen ja kollegiaalinen, sekä virkakunta että pitempään talossa olleet (edustajat) ovat ottaneet hyvin vastaan. Heinäluoma kehuu myös esimerkiksi oman ryhmänsä henkilövalintoja. – Niitä on tehty hyvässä hengessä ja kuunneltu myös uusia tulijoita. Heinäluomalla onkin aihetta kehuihin, sillä hänet valittiin ensimmäisen kauden meppinä suoraan merkittävään tehtävään Euroopan parlamentin demareiden johtoryhmään, jossa ex-valtiovarainministeri tulee toimimaan taloudenhoitajana. – Olen siitä hyvin onnellinen. Se antaa paljon vaikutusmahdollisuuksia koko parlamentin työhön. Simpukoita ei ole näkynyt Pekkarisen tavoin Heinäluoma on jo ehtinyt tehdä eurotöitä neljän viikon ajan ennen ensimmäistäkään istuntoa. – Alun tahti oli kyllä shokki, siinä meni pari viikkoa ennen kuin alkoi löytyä tilaa aterioille. Aina puhutaan, että siellä Euroopan parlamentissa on simpukkaa ja hienoja viinejä tarjolla, niin toistaiseksi niitä ei ole näkynyt ollenkaan. Pekkarisen tavoin Heinäluoma moittii Huhtasaaren ja Hakkaraisen istumalakkoa. – Yleisesti ottaen tällaisissa performansseissa on kysymys huomion hakemisesta. Itse ajattelen niin, että huomio haetaan asioiden kautta, ei pukeutumisen tai protestiesiintymisen kautta. – Asiat asiana ja kunnioitetaan muita kulttuureja. Heinäluoma muistuttaa, että Huhtasaaren ja Hakkaraisen eurokriittisen europarlamenttityhmän jäsenistä moni nousi seisomaan hymnin ajaksi. Suomalaiset vähän yhdessä Heinäluoma kertoo, että ei toistaiseksi ole ehtinyt olla tekemisissä muiden suomalaismeppien kanssa - tai juurikaan edes nähnyt heitä. Oman ryhmänsä Miapetra Kumpula-Natri on tietysti poikkeus. – Hakkaraisen näin tänään ensimmäisen kerran, Pekkarisen viime viikolla. Kokoomuksen Sirpa Pietikäisen olen nähnyt kaksi kertaa ja Petri Sarvamaan kerran, Heinäluoma luettelee. – Niken (RKP:n Nils Torvalds ) olen sentään nähnyt useamman kerran lentokoneessa. Kun meppejä on 751, virkamiehiä ja avustajia tuhansia ja toimitilat sekä Strasbourgissa että Brysselissä valtavan kokoiset, näkemättömyys on ymmärrettävää. Brysselin ja Strasbourgin välillä sahaamisen Heinäluoma lopettaisi. – Ja mitä pikemmin, sen parempi. Mutta se ei varmasti lopu ilman aika kovaa taistelua, Strasbourg on Ranskalle iso juttu. Ja kun se on perussopimuksen takana, se edellyttää sopimuksen muuttamista - mutta täytyyhän sen jossain vaiheessa muuttaa. – Tämä kahdella paikkakunnalla istuminen vie kohtuuttomasti rahaa. Tosin on Strasbourgissa puolensakin. – Tämä on miellyttävämpi kuin Bryssel - pienempi ja inhimillisempi. Itse tämä rakennus on ehkä sokkeloisempi, mutta jotenkin suomalaiseen silmään sopiva; puuta ja avaruutta. Tinnerikeesi meppikahvilaan Vasemmistoliiton Silvia Modig muistelee olleensa 10 vuotta sitten tinneriltä haiseva maalari, joka oli juuri valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon. – Olin keesipäinen talonvaltaaja, joten en olisi uskonut tuolloin, että olen joskus täällä, Modig sanoo istuessaan vain mepeille tarkoitetun tyylikkäästi sisustetun parlamenttikahvilan pöydän ääressä. Työ parlamentissa ei ole vielä ”kolahtanut” Modigille, joka toivoisi, että alkaisi pian tapahtua konkreettisiakin asioita. – Haluaisin, että alettaisiin tehdä töitä, että tulee joku esitys tai paketti, jota aletaan työstämään. Toistaiseksi ryhmissä on keskitytty muun muassa valiokuntapaikkojen jakamiseen. Tosin omaan valiokuntapaikkaansa Modig on varsin tyytyväinen: koordinaattori ympäristövaliokunnassa. – Ympäristövaliokunta oli suurin toiveeni, sillä ilmastoasioita olen tullut tänne tekemään. Joten olen aivan supertyytyväinen. Modig sanoo Suomen EU-puheenjohtajakauden kiinnostavan oikeasti europarlamentissa. – Ihmiset kyselevät siitä, mikä on tosi positiivista. Olen yrittänyt siinä sitten toimia lähettiläänä ja puffannut Suomen ohjelmaa ja kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Salakieltä ja moikkailua Modigille suurin ero eduskuntaan on euroryhmien toiminta, joissa on kaikissa edustettuina useita puolueita eri maista. – Omassa ryhmässänikin kaikki ovat eri puolueista. Muiden pohjoismaiden (vihreät) puolueet tuntuvat siltä, että olemme samasta puusta, Mutta joistakin maista ryhmässä on kahden eri puolueen mepit, mikä tuo ryhmän keskusteluun maan sisäisiä jännitteitä. Se on aivan toisenlaista kuin Suomen eduskunnassa. – Tämä on muuten ihan hirveää opiskelua, kun kaikki on niin erilaista. Että oppii ymmärtämään sen salakielen, millä täällä puhutaan asioista. Modig saapui Strasbourgiin jo maanantaina kokouksiin. Tosin kokouksiin pääseminen on osoittautunut haasteelliseksi. - Olen yrittänyt löytää eri paikkoihin, mutta tämä on todella sokkeloinen talo. Maanantaina tapahtui myös ystävällishenkinen kohtaaminen parlamentin käytävällä. – Vastaan tuli tosi tutun näköinen kundi. Mietin, että ”kuka toi on, kuka toi on, olen varmasti tavannut hänet jossain”. Koska olen tavannut täällä parlamentissa niin paljon ihmisiä, päätin varmuuden vuoksi tervehtiä ”terve terve!”. Hän vastasi vaisummin ”hei”. – Kävelin ohi ja tajusin: se oli hitto Nigel Farage ...