Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

”Jos joku rikas voisi minua auttaa” – Nyt tajuan, miksi jotkut jättävät koko sotkun sikseen ja painuvat pubiin

On keskiviikkoiltapäivä. Nuorukaisen kaverit ovat töissä, koulussa tai tyttöystäviensä luona, elämässä elämäänsä. Nuorukainen ei ole, hän istuu yksin kotona pyörätuolissa. Hänen elämänsä on vakavan onnettomuuden seurauksena lähes tuhoutunut. Asiointi Kelan kanssa yskii pahan kerran ja tärkeää apua jää saamatta. Nuorukainen toivoo minun tekevän hänen tilanteestaan jutun ja vetoaa liikuttavasti, vilpittömästi, lähes lapsekkaasti: ”Jos joku rikas voisi minua auttaa.” Tuntemani keski-ikäinen mies on istunut parikymmentä vuotta elämästään vankilassa. Viimeinen linnareissu on kestänyt vuosia, ja nyt hän kokeilee raitistuneena miehenä ensiaskeleitaan siviilissä. Hän tutustuu netin käyttöön ja hankkii elämänsä ensimmäisen älypuhelimen. Näppärästi hän oppii, miten Facebookia ja Googlea käytetään. Luulen ja luotan, että hyvinhän hän pärjäilee. Sitten yritän puhelimessa neuvoa, miten hän voi tilata netissä bussilipun. Vasta silloin minulle valkenee, ettei hänellä sittenkään ole kovinkaan tarkkaa käsitystä, miten netissä tai yhteiskunnan palveluissa operoidaan. Oivallan, että hänenlaisiaan hämmentyneitä on paljon. Yhteiskunnan palveluviidakossa navigoiminen voi tuntua vaikealta esimerkiksi yksinäisistä vanhuksista, maahanmuuttajista, sairauden kuormittamista ja vankilasta pitkältä tuomiolta vapautuvista. Miten he osaavat suunnistaa Kelan, TE-toimiston, sosiaalitoimen ja muiden viranomaisten palveluviidakossa, kun se voi olla hankalaa myös hyvin tiedoin ja taidoin varustetuille ja korkeasti koulutetuille? Mieleeni jopa tulee, että ehkä yhteiskunnasta on tullut liian monimutkainen joillekin. Että nämä ihmisethän tarvitsisivat miltei henkilökohtaiset palveluneuvojat auttamaan asioinnissa. Ehkä niin estettäisiin monta alamäkeä. Kela. Työterveys. Yksityinen lääkäriasema. Ammattiliitto. Työnantaja. Vakuutusyhtiö. Tässä kuusikulmiossa jouduin asioimaan, kun eräs läheiseni vuosia sitten sairasti pitkään. Tehtävä tuntui minustakin lähes puolipäivätyöltä. Miten siis sairas olisi jaksanut soitella pankkiin ja sähkölaitokselle saadakseen lykkäystä lainanlyhennyksiin ja sähkölaskun eräpäivään, ärhennellä B-lausuntojen lähettämisessä viivytelleelle lääkärille ja väitellä Kelan kanssa siitä, kuuluuko sen korvata jokin kustannus vai ei? Silloin oivalsin, miten avuton on sairas, jolla ei ole ketään hoitamaan asioitaan ja taistelemaan puolestaan. Enää en ylläty, jos sairas, masentunut tai muihin uuvuttaviin vaikeuksiin joutunut ratkaisee tilanteen jättämällä yksinkertaisesti laskut ja muut viralliset kirjeet avaamatta, ja painuu pubiin. Kirjoittaja on toimittaja.