Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Tuore valtiovarainministeri Lintilä ihmettelee, missä ehdokkaat luuraavat

– Olen aiemmin todennut, että en ole lähtökohtaisesti mukana ehdokkaana. Mutta jos ei ole tulossa kisaa, niin sitten arvioin uudelleen. Entä jos ehdokkaita ilmaantuu kaksi, harkitsetteko sitten ehdokkuutta? – Katsotaan sitä myöhemmin. Keskustan ministeriryhmän puheenjohtajana toimiva Lintilä perustelee ajatusmalliaan sillä, että keskustan ylimääräiseen puoluekokoukseen pitää saada aikaan kunnon kisa. – Se antaa meistä valjun kuvan ulospäin, jos meillä ei ole tarjolla kuin yksi ehdokas. Tietyllä tavalla henkilövaali on puoluekokouksen suola ja se tarkoittaa sitä, että vaalissa on useita tunnettuja keskustalaisia ehdolla. Tulkaa koloistanne Hän toivookin, että ehdokkaat alkaisivat nyt lähteä koloistaan ja ilmoittautuisivat ehdokkaiksi. Lintilä sai torstaina virallisesti toiseksi tärkeimmän salkun. Pesti voi olla jatkolla jo syksyllä, sillä keskustan puheenjohtajan vaihtumisen myötä rahaministerin salkku menee mitä todennäköisimmin uudelle puheenjohtajalle. Hän on jo saanut kuulla monelta suunnalta ihmettelyjä siitä, että edessä voi olla pätkäministerin salkku. Toisaalta, jos Lintilä lähtisi ehdolle ja tulisi valituksi, olisi salkku hänellä jo valmiina. – Olen nähnyt urani aikana useita pätkäministereitä, jopa sellaisia, jotka eivät aamulla ole tienneet, että illalla ei salkkua enää olekaan. Koko tämä politiikka on pätkähommia, hän muistuttaa. Syksyn heiniä Puolustusministerin salkkua kantava Antti Kaikkonen (kesk.) aikoo kertoa ennen juhannusaattoa, josko hän on ehdokkaana puolueen puheenjohtajaksi. Päätöstä hän ei ole vielä tehnyt. Kuka sitten puheenjohtajaksi valitaankin, niin hän siirtynee valtiovarainministeriksi. – Valtiovarainministeri on meidän merkittävin salkkumme. Ei ole täysin välttämätöntä, että puheenjohtaja ottaisi tuon salkun, mutta luulenpa, että aika vahvat perusteet sille ovat. Nämä ovat niitä asioita, joita pohditaan syksyllä. Kaikkonen sanoo, ettei hän ole niputtanut yhteen puheenjohtajuutta ja valtiovarainministeriyttä. – Pohdin omaa ehdokkuuttani siitä vinkkelistä, että onko minulla riittävää nostetta ja kannatusta, ja löytyykö omaa tahtoa riittävästi. Tuo salkkukysymys on niitä jälkikäteen pohdittavia asioita. Kaikkonen tapaa perjantaina puolustusministeriön johtoa ja henkilökuntaa. Yksi tärkeä nimitys kolkuttelee jo ovella. Lähiaikoina pitäisi nimittää uusi komentaja puolustusvoimille. Alun perin nimityksen piti tapahtua jo maaliskuussa, mutta Juha Sipilän hallituksen ero sotki kuviot. Työntekijäpula raastava Rahakirstun vartijana aloittava Lintilä myöntää, että vanhasta pestistä elinkeinoministerinä on paljon hyötyä. Kuinka kovat talousvuodet ovat edessä? – Talouskasvu ei ole sitä mitä se on ollut viime vuosina. Tiedetään myös se, että meillä on olemassa kauppasodan pilviä, joilla on vaikutusta Suomeen, koska me olemme vientikaupasta elävä maa. Toisaalta koko ajan pitää muistaa meidän iso haaste, joka on ikärakenteen muutos ja työvoiman saanti.  Nämä asiat muuttuvat talouden isoa kuvaa ja näihin on varauduttava. Lintilä muistelee, että hän törmäsi elinkeinoministerinä useita kertoja yrittäjiin, jotka kertoivat kärsivänsä työvoimapulasta. – Jos tapasin kolme, niin heistä kaksi oli sellaisia, jotka kärsivät tästä pulasta. Iso kysymys on työperäinen maahanmuutto. Osalla on sellainen käsitys, että maailmalla on jossain valtava työvoimareservi, josta vaan haetaan työntekijöitä tänne. Ei siellä ole reserviä. Hän sanookin, että Suomesta pitää tehdä joustava ja mielenkiintoinen maa, jotta tänne saadaan työntekijöitä. Kuinka paljon Suomi tarvitsisi työvoimaa rajojen ulkopuolelta? – Tarkkaa summaa on vaikea haravoida, mutta puhumme kymmenistä tuhansista työntekijöistä. Kun tulin eduskuntaan vuonna 1999, niin silloinen keskustan puheenjohtaja Esko Aho heitti meidän eteen grafiikan syntyvyydestä ja totesi, että Suomen kohtalo ratkaistaan 2020-luvulla. Hän puhui jo silloin väestön vanhenemisesta ja sen tuomista haasteista. Ei tarvitse olla mikään Einstein ymmärtääkseen, että meillä ei riitä työntekijöitä. Lintilä puhuu niin sanotuista seksikkäistä töistä. – Otetaan vaikkapa koodarit. Heitä tarvittaisiin pelkästään pääkaupunkiseudulle lisää noin 10 000. Lintilän mukaan Suomi saa hänestä ministerin, joka tuntee numerot ja pitää huolen siitä, että ne numerot myös toteutuvat. Toteutumista tarkkaillaan puolen vuoden välein.