Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Vapaaehtoisuudella tärkeä sijansa myös saattohoidossa

Tämä aika kaipaa vapaaehtoisuudesta kumpuavia yhteisöllisiä tekoja. Porissa kaupungin perusturvan ja Porin ev.lut. seurakuntayhtymän jo viisi vuotta yhdessä pyörittämä saattohoidon vapaaehtoistyön verkosto toimii kotisairaalan yhteydessä. Verkostossa on mukana 12 vapaaehtoista, jotka ovat tiiviissä yhteydessä kotisairaalan kanssa. Mielenkiintoista on se, että kaikki vapaaehtoiset ainakin tässä vaiheessa ovat naisia. Vapaaehtoistyöntekijä tarjoaa sosiaalista ja henkistä tukea tilanteessa, jossa palliatiivinen eli parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä aktiivinen ja kokonaisvaltainen hoito on alkanut tai saattohoitopäätös on tehty. Vapaaehtoisuus toimii tässä tapauksessa myös toisin päin eli saattohoidon vastaanottaminen on potilaalle vapaaehtoista. Vapaaehtoisen vastuulla olevat saattohoitojaksot voivat kestää joko yhden käyntikerran verran tai sitten useampia kuukausia. Kotisairaala välittää vapaaehtoiset halukkaiden potilaiden luo. Kaikki saattohoidossa olevat potilaat eivät kaipaa rinnalleen vapaaehtoista. Osalla voivat omat verkostot olla niin kattavat, että hän pystyy niiden avulla etenemään tässäkin elämäntilanteessa. Hyvää kuuntelemisen taitoa ei voida koskaan liiaksi korostaa, sillä saattohoitovaiheessa oleva ihminen on tilanteessa, jossa puhumisen ja itsetilityksen tarve voi olla suuri. Tunteet voivat olla hyvinkin pinnassa, ja porilaiseen saattohoitoverkostoon kuuluvilla vapaaehtoisilla on kokemuksia siitä, miten potilaan kanssa on yhdessä itketty ja naurettu. Onnistuneen vapaaehtoinen-potilas -suhteen eräitä tunnusmerkkejä ovatkin tämän lisäksi saatu lämmin palaute ja potilaan antama tunnustus siitä, että vapaaehtoista on odotettu. Hyvän saattohoidon vapaaehtoistyöntekijän ei välttämättä tarvitse olla taustaltaan hoitaja, vaikka hoitotyön tuntemuksesta ei toki ole haittaa. Tärkeintä on vapaaehtoisen kyky kuunnella toista ja antaa hänelle tilaa oman itsen kustannuksella. Kaiken pohjana yhtenä tärkeänä ominaisuutena on pitkäjänteisyys. Porin verkostossa vapaaehtoiset edustavatkin eri ammattialoja, mikä tuo mukaan moniäänisyyttä. Empatian kyky ei katso ammatillisia rajoja. Saattohoidon vapaaehtoistyön luonteen vuoksi on hyvin tärkeää, että tiedonkulku pelaa saumattomasti puolin ja toisin. Porin perusturvassa asiaan kiinnitetään jatkuvasti paljon huomiota. Toiseksi, vapaaehtoistyöntekijöitä ei jätetä työnsä kanssa yksin, vaan vertaistukea ja koulutusta on sairaalapastori ja työnohjaaja Eeva-Riitta Koiviston mukaan tarjolla aina työnohjauksesta alkaen. Millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta voidaan vetää? Potilaan rinnalla kulkeminen voi olla vapaaehtoisen kannalta vaativaa, mutta myös antoisaa. Vapaaehtoinen voi löytää itsestään uuden puolen. On toivottavaa, että vapaaehtoisuuteen perustuva yhteisöllisyys pysyy arvossaan. Saattohoidon vapaaehtoistyön malli Porissa on hyvä ja toimiva, joten sitä voidaan hyvin tarjota muuallekin Suomeen. Matti Kuhna Kirjoittaja on Porin ev.lut. seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö.