Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tässä ovat vuoden 2019 kulttuurin tähtihetket Satakunnassa

Antibalas Pori Jazzissa Olemme kerääntyneet Kirjurinluodon Jokilavan edustalle keskellä kirkasta päivää. Pian tosin ajan ja paikan taju katoaa, kun estradille nousee toistakymmentä musikanttia, jotka kutsuvat kollektiiviaan nimellä Antibalas. 20-vuotias ryhmä vierailee ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla. Joskus musiikki on aistittavissa lipuvana virtana vailla alkua ja loppua. Näin käy Antibalasin tapauksessa. Tienviittana on afrobeat, mutta muiden rytmimusiikin lajien elementit pilkahtelevat keitosta rikastuttamassa. Miehistöstä jokainen maalaa omaa väriään ja muotoaan osaksi yhtenäistä kokonaiskudosta. Vaikka musiikki virtaa jatkumona, kappaleet erottuvat toisistaan kukin omalla hypnoottisella poljennollaan ja mantramaisilla lyriikoillaan. Kaiken soljuvuuden ja toistuvien kuvioiden sisältä on aistittavissa lukuisia kätkettyjä detaljeja. Silloin tällöin kuulee kysyttävän: mitä on groove? Yhden mahdollisen vastauksen kysymykseen sai Pori Jazzissa 2019, Antibalasin esityksen aikana. Mikko Elo Hanna-Riikka teki sen! Hanna-Riikka Kuisman kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkuus kun laskeutui näille tasangoille, vaikutus oli kuin pieru kirkossa. Jos tänne mikämikä-maakuntaan osuu noin suuri pommi ja kunnianosoitus, voi sitä, väki- ja kirjailijamäärämme huomion ottaen, verrata kirjallisuuden Nobel-palkintoon tyystin ja estoitta. Kukaan suomalainen kirjailija ei osaa, Hanna-Riikan lailla, kirjoittaa hyvää dekkaria, romaania ja pamflettia yksiin kansiin. Kuisma on jälleen kerran antanut äänen niille, joita ei koskaan ennen ole kuultu. Kovat alan korkeakoulut käynyt kirjailija ei armahda ketään eikä mitään. Kun talot ovat pelkkää kylmää betonia, samoin ovat Kuisman lauseet, näkemykset, sivallukset ja oivallukset. Kuisma on ollut skarppina joka sivulla, joka lauseessa. Kuisma näytti niille, joille näyttää kuluu. Johnny-Kai Forssell Yyterin lempeä taidemyrsky Porin kulttuurisäädön Yyteriin tuottama taide sykähdytti Karhukaupungin tapahtumakesän 2019 ollessa kuumimmillaan. Laajalle levittäytyvä Sandstorm -näyttely kannusti merelliseen löytöretkeilyyn ja taiteen hyvinvointivaikutukset monikertaistuvat ulkotilaan tuotuna. Taidekriitikolle tuttu ja rakas rantamaisema täydentyi hetkeksi laatuteoksilla, joita teki mieli lähestyä moniaistisesti. Arvioon kirjautuivat silloin seuraavat sanat: ”Taidemyrskyn silmässä katsojaa hivelee maiseman hauras kauneus ja teoksia kuvaa hallittu tyyneys.” Rento kävelyretki kuraattorin opastamana teoksista kaukaisimmalle toimi muistinvirkistäjänä Yyterin alueen moninaisena ilmenevästä ainutlaatuisuudesta. Kuinka moni porilainen edes tiesi tätä ennen upeasti kehittyvän ulkoilumaaston monipuolisista mahdollisuuksista? Kerrattakoon tässä: Pohjoismaiden pisimmälle hiekkarannalle sopisi vuosittain vaihtuva ympäristöteos, jonka valintaan voisi osallistaa paikallisenkin taideyleisön. Joskus kulttuuria tarvitaan osoittamaan se, minkä voisimme olla muuten menettämässä. Kati Heljakka Pori sai Dostojevskin Maaliskuussa ilmestyi Hanna-Riikka Kuisman hieno lähiökuvaus Kerrostalo , joka iski pitkään Sampolassa muhineeseen tajuntaani kuin moukari. Sitten Kuisman oma kotitalo Keskuskartano paloi, ja kirjailijasta tuli tulipaloevakko. Monipolvisen kronikan työnimi ”Päätepysäkki Pori” kertoo olennaisen. Ei tämän kirjan pitänyt Poriin sijoittua mutta kuitenkin. Realistisen betoniviidakon ohella miljöönkuvauksessa on aimo annos suomalaista kansallismaisemaa ja maanpäällisen helvetin esikartanoakin. Henkilökaartiin mahtui uskovaisia, gryndereitä, alamaailman tyyppejä, mielisairaita, narkomaaneja ja pitkäaikaistyöttömiä. En ihmetellyt syksyllä, kun Kerrostalon estetiikka siivitti Finlandia-ehdokkuuden. Jari Olavi Hiltunen Pori Sinfonietta: Sellon lumoa Pori Sinfoniettan uutena ylikapellimestarina on toiminut syyskaudesta 2018 Tibor Bogányi . Hänen johtamistaan konserteista yhdeksi kohokohdaksi nousi maaliskuinen Sellon lumoa -konsertti Promenadisalissa. Helsingin kaupunginorkesterin soolosellistin, Tuomas Ylisen , ja Tibor Bogányin energinen ote Antonio Vivaldin Kaksoissellokonsertossa RV 531 sai mehevän kaikupohjan Pori Sinfoniettan jousien ja continuo-ryhmän aktiivisesta säestyksestä. Täysbarokki vaihtui Tuomas Ylisen esittämään tunnevoimaiseen, romanttiseen Robert Schumannin Sellokonserttoon . Ohut säestys toteutui maltillisena, ja mietiskelevän laulavat solistin melodiat hehkuivat loistokkaasti. Oli kuin orkidea olisi puhjennut kukkaan, kun Pori Sinfonietta esitti argentiinalaisen Alberto Ginasteran Variaciones concertanten (1953) Bogányin johtamana. Latinalais-amerikkalainen soinnin värikylläisyys ja kansanmusiikin rytmit kruunasivat konsertin. Kaija Huida Romukylän kuolleisjuhlat Mikä tekee vaikutuksen keski-ikäiseen kulttuuritoimittajaan, joka kuvittelee jo nähneensä kaiken? Mistä löytyy kekseliäisyyttä luoda jotakin aidosti uutta? Vastaus kuuluu: lasten mielikuvituksesta. Koreografi Riku Lehtopolku keräsi satuja lapsilta, joista nuorin oli vain yksivuotias ja vanhin kolmetoista. Lasten tekstien pohjalta Lehtopolku loihti Pori Dance Companylle lumoavan tanssiteoksen Romukylän kuolleisjuhlat . Koko perheen esitys tehtiin samalla tinkimättömyydellä kuin muutkin Pori Dance Companyn tuotannot. Konepajanrannan vanha tehdas muuttui toiseksi maailmaksi, jossa yleisö saattoi kohdata toinen toistaan erikoisempia hahmoja sekä kiihtoautoja, räjähtäviä keitoksia ja lopuksi hurjan Varjokuningattaren nyrjähtäneine joukkoineen. Oudot näyt tempaisivat täysin mukaansa niin lapsi- kuin aikuiskatsojat. Dramaattisen ja pelottavan Varjokuningattaren roolin tanssi veret seisauttavan upeasti Kati Aalto . Sini Kuvaja Juha Leinonen: Chamber Music Porissa osataan säveltää aikaa ja kulutusta kestävää taidemusiikkia. Alba-levy-yhtiön julkaisemalla levyllä on Juha Leinosen jousikvartetto Diary Sketches , sekä teokset Athene ja Foga , joissa on jousten lisäksi mukana klarinetti ja piano. Kreikkalaisten viisauden jumalatar Athenen nimi kuvaa hyvin koko levyn sisältöä. Sävellykset eivät ainoastaan kurkota kohti korkeuksia, vaan liikkuvat siellä suvereenein elkein. Viisautta on tavassa, jolla Leinonen muuntelee hienovaraisesti käyttämäänsä toisteisuutta. Kuunnellessa siirtymät uusiin aiheisiin tuntuvat kaleidoskooppimaisen notkeilta. Sävellyksissä riittää virtaa, jonka Suomen eturivin muusikot tuovat levyllä esiin tavalla, joka ei jätä sijaa moitteille. Juha-Pekka Peltonen Uusi Galleria 3h+k Galleria 3h+k ajautui keväällä kiperään tilanteeseen, kun Itsenäisyydenkadun toimitilojen uusi omistaja halusi korjata talon asuinkäyttöön. Galleriaa ylläpitävän Nyte ry:n taiteilijat käänsivät haasteen voitoksi. He vuokrasivat uudet tilat Yrjönkadulta ja remontoivat ne omin voimin. Uuden gallerian näyteikkunat hohtavat paraatipaikalla. Pieneltä yhdistykseltä suuria ponnistuksia vaatinut muutto kohensi koko Porin galleriakenttää. Nyt keskeiset taidenäyttelytilat sijaitsevat kolmen korttelin etäisyydellä. Läheisyys palvelee yleisöjä ja taiteen saavutettavuutta, mahdollistaen myös gallerioiden yhteiset tapahtumat ja avajaisillat. Haluan osoittaa vuoden suurimman kulttuuriylistykseni Galleria 3h+k:n muuttotalkoissa uurastaneille taiteilijoille! Tuuli Penttinen-Lampisuo Porin teatteri: My Fair Lady Vuoden paras kulttuurikokemus? Siis lähes mahdoton valinta, koska vuoden aikana ehdin nähdä erinomaisia kokonaisuuksia ja yksilötulkintoja erityisesti harrastajateatterin puolella. Myös Carla Bleyn trion intensiteetti Porissa oli iso elämys. Tiukka sisäinen raatini antaa kuitenkin tällä kertaa täydet pojot Porin teatterin suuntaan. Armoitettu näyttelijä ja moniosaaja Vesa Haltsonen tekee My Fair Lady -musikaalissa merkittävän roolin Elizan isän, roskakuski Alfred P. Doolittlen hahmossa. Olen nähnyt tämän musikaalin maailmalla useasti sen eri muodoissaan ja nyt Porissakin jo kolmatta kertaa. Haltsosen tulkinta on harvinaislaatuista, täysin Lontoon West Endin tasoista huippua. Hienosti sävytettyä, täsmällistä ja silti rempseän riemukasta. Pertti Pitkonen Validi Karkia: Carla Bley Trio Ei pianisti-säveltäjä Carla Bleyn trion lokakuinen Porin-konsertti suuri tapaus ollut. Se oli oikeastaan pieni, lähes kotoinen kamari-iltama, jonka keski-iältään 75-vuotias kolmikko lämmitti jazzin ikuisuusarvoilla. Tapaus konsertti oli siksi, että Validi Karkian päämies Jyrki Laiho ylipäätään onnistui houkuttelemaan Bleyn kaltaisen Amerikan-legendan klubiinsa keskellä pimeää syksyä. Lisäksi se oli hyvin henkilökohtainen tapaus. Hurahdin Bleyn omintakeiseen musiikkimaailmaan jo 1970-luvun puolivälissä, ja jonkin kohtalon johdatuksesta hänen musiikkinsa on sattunut sen jälkeen soimaan silloin, kun elämän ja kuoleman kysymykset ovat tulleet liki. Taas kerran viimeisenä soinut ultrakaunis Utviklinssang sai miehen kyyneliin. Ilari Tapio