Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Ilmastonmuutos hoikistaa Selkämeren silakoita - rasvaa vähemmän, mutta terveellisempää

Ilmaston ja pohjoisen Itämeren lämpötilan nousu sekä meriveden makeutuminen vaikuttavat Selkä- ja Saaristonmeren silakoihin. Kalakanta on kasvanut, mutta silakat ovat hoikistumassa ja niiden rasvapitoisuus sekä -koostumus on muuttumassa. Silakan ravintomuutosten seurauksena kalan lihasrasva on muuttunut ihmisravinnon näkökulmasta terveellisemmäksi. Silakoissa on aiempaa enemmän terveydelle edullisia ja välttämättömiä omega-3 -rasvahappoja. Meriluonnon ja silakkakannan muutoksia Selkämeren ja Saaristomeren alueella on tutkinut filosofian maisteri Katja Mäkinen . Hän väittelee tohtoriksi Turun yliopistossa ja väitöstutkimuksessaan hän jäljittänyt muutosketjua, jonka päätepisteenä on runsastunut, mutta kalakooltaan pienempi silakkakanta. Väitöstutkimuksessaan Mäkinen löytänyt merkittäväksi muutostekijäksi mereisten eläinplanktonlajien määrän vähenemisen meriveden makeutumisen ja lämpötilan nousun seurauksena. Muutamien menneiden vuosikymmenien aikana Itämeren suolapitoisuus on laskenut ja meriveden lämpötila on noussut. Väitöstutkimukseensa Katja Mäkisen kokoamien seurantatietojen mukaan esimerkiksi Saaristomerellä Seilin saaren lähialueen pintaveden lämpötila on kesäkuukausina noussut keskimäärin noin 1,5 astetta. Makeutuminen ja lämpeäminen ovat vuorovaikutusketjuna suosineet Limnocalanus macrurus -hankajalkaisten määrää ja tämän eläinplanktonin runsastumisella on taas merkittävä vaikutus silakkakannan hyvinvointiin. – Limnocalanus on suuren kokonsa ja rasvapitoisuutensa ansiosta silakalle korkeaenergistä ravintoa, joka sisältää myös paljon terveyden kannalta välttämättömiä omega-3 EPA- ja DHA-rasvahappoja, Mäkinen kertoo. Hankajalkainen esiintyy Selkämerellä runsaana erityisesti keväisin, jolloin kalojen energiantarve on suuri alkavan lisääntymiskauden vuoksi. – Ominaisuuksiensa ja runsaan esiintymisensä vuoksi on mahdollista, että Limnocalanus on osaltaan mahdollistanut Selkämeren silakkakannan suotuisan kehityksen, Mäkinen arvioi. Pitkäaikaistutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin myös siihen, että silakkakannan suuri koko yhdessä meriveden makeutumisen ja lämpenemisen kanssa ovat johtaneet silakoiden rasvapitoisuuden laskuun. – Rasvapitoisuuden muutos näyttää olevan seurausta monimutkaisista vuorovaikutuksista vedenlaadun, eläinplanktonin ja silakkakannan välillä, mikä on lisännyt silakoiden välistä ravintokilpailua ja energiankulutusta, Mäkinen kertoo. Toisaalta silakan lihasrasvan laatu vaikuttaa parantuneen viime vuosikymmenien aikana. – Mielenkiintoinen löydös oli, että pienemmästä koosta ja rasvapitoisuudesta huolimatta silakat näyttävät nykyään sisältävän enemmän hyviä omega-3 rasvahappoja kuin 40 vuotta sitten. On mahdollista, että Limnocalanus-hankajalkaisen runsastuminen on yksi syy rasvojen laadun paranemiseen, Mäkinen arvioi. Katja Mäkinen esittää väitöskirjansa ”Pitkäaikaismuutokset Pohjoi-Itämeren eläinplanktonissa - säätelymekanismien ja ravintoverkkovaikutusten arviointia” julkisesti tarkastettavaksi 14. kesäkuuta Turun yliopistossa. Mäkinen työskentelee tutkimusteknikkona Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksessa.