Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Ralf Gothónin pianokonsertto oli ihmeellisen raikasta uutta sävelkieltä, pianoduo ConFuegon rakkaus teosta kohtaan kävi ilmi joka käänteessä

Musiikki Views of Life. Ralf Gothóni, kapellimestari, PianoDuo ConFuego: Maria Männikkö ja Pauli Kari. Pori Sinfonietta Promenadisalissa 13.2. Konsertin alussa kuultu Sergei Prokofjevin Visions Fugitives -teoksen esitys oli pienine säröineenkin piristävää kuunneltavaa. Jouset eivät aivan joka kohdassa tavoittaneet Rudolf Barshain sovituksen vaatimaa virtuoosista säihkettä. Kiinnitin myös tällä kertaa huomiota musiikin jatkuvuutta häiritsevään ulkomusiikilliseen tekijään, nimittäin orkesterin sivunkääntöihin, joiden olisin toivonut olevan huomaamattomampia teoksen lyhyiden osien välillä. Nyt kääntämisen äänet kuuluivat takaparvelle asti. Ilman näitä pikku häiriötekijöitä kokonaisuudesta olisi nähdäkseni tullut tehokkaampi. Prokofjevin näkyjen sävelkieli jätti joka tapauksessa humaanin vaikutelman. Ihmisyys näytti muutenkin nousevan konsertin teemaksi, kun kantaesityksenä kuultiin Ralf Gothónin teos Views of Life of H. H. , pianokonsertto kahdelle pianistille. Heti konserton alussa kuultiin romanttishenkistä paisuttelua ja häpeämättömän vanhanaikaisella tavalla kauniita aiheita. Venäläiset mestarit tulivat mieleen. Konserton keskiosassa olin kuulevinani Isaac Albenizin musiikin piirteitä. Gothónin konsertossa tapahtui kuitenkin esteettinen ihme: banaalius onnistuttiin välttämään, ja tutunomaiset piirteet sulautuivat ihmeellisellä tavalla raikkaalta kuulostavaksi uudenlaiseksi sävelkieleksi. Solistit Maria Männikkö ja Pauli Kari ovat virtuoosisia pianisteja, joiden rakkaus teosta kohtaan kävi ilmi joka käänteessä. Ihmeellinen musiikin ”hajoaminen” koettiin konserton viimeisessä osassa. Teatraaliset temput toteutettiin tyylikkäästi, ja esityksessä loistivat sekä solistit että Sinfoniettan soittajat. Juhlallisessa C-duurissa kulkevassa Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfoniassa nro 34 kapellimestari Gothóni ja Sinfonietta osoittivat, millainen helmi säveltäjän Salzburgin kauden viimeinen sinfonia onkaan.