Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Satojen miljoonien eurojen hakuammuntaa

Plarattuani melkoisen kokoelman lehtileikkeitä lähinnä entisten rehtorien, lehtorien, luokanopettajien ynnä muiden asiantuntijoiden mielipiteistä lopputulokseksi tuli, ettei kannettu oppilas koulussa pysy. Jääräpäinen ajatus lähtee siitä, että oppivelvollisuusiän nosto 17 vuodesta täysi-ikäisyyteen eli 18 vuoteen vaikuttaa jotenkin siihen, ettei peruskoulusta lähtisi maailmalle joka vuosi noin 6 000 nuorta, joilla ei ole riittäviä kirjallisia ja matemaattisia taitoja. Yläkoulua käy ainakin 4 000 sellaista oppilasta, jotka ovat vain käyvinään koulua ja laskevat aamuja 17-vuotispäiväänsä. Yhdeksänvuotinen peruskoulu on liian pitkä sellaisille, joiden lahjat osoittavat enemmän käsillä tekemiseen. Monelle sopisi vanha kunnon oppisopimuskoulutus. Peruskoulun ja toisen asteen (lukio ja ammattikoulu) väliin sovitettu kymppiluokka on ristiriitainen kokemus. Se on ollut usein vain päiväkoti tai päiväkerho sellaiselle, joka ei vielä pääse yökerhoon. Oppivelvollisuuden jatkajia on syytetty muun muassa ideologisesta sokeudesta, mutta minkä ideologian? Siitä ei sinänsä ideologiaksi olekaan, mutta toisen asteen maksuttomuudesta on. Kuitenkin myös varakkaiden perheiden lapset saavat ensi syksystä kirjat, digi-vehkeet sekä koulumatkoja verorahoista. Uudistus maksaa 129 miljoonaa vuodessa - todellisuudessa enemmän. Kun "jotakin pitäis tehdä" -oivallus alun perin koski keskeyttäneitä, panostuksen osoite on väärä. Toista astetta käyviä voisi tukea, mutta valikoivasti, kuten vaikkapa asumista. Toki asia on vakava, kun jokaisesta 2000-luvun ikäluokasta 15 prosenttia on ns. koulupudokkaita. "Pudokas" voisi olla paremminkin koulunkeskeyttänyt. Peruskoulun varaan on jäänyt noin 15 prosenttia 20-29-vuotiaista. Toisaalta meillä on paljon menestystarinoita "kansakoulupohjalta". Sivuraiteelle jääneillä on mielenterveys- tai päihdeongelmia, kehnot perustiedot, kuten lukutaidottomuutta, oppimisvaikeuksia, repaleiset kotiolot, epämääräinen kaveripiiri jne. Se on ongelmien vyyhti, jonka täydellinen korjaaminen on jokseenkin mahdotonta. Itse koulussa on kiinnitettävä huomio muun muassa perusopetuksen laatuun, ala- ja yläkoulun yhteistyöhön sekä ennen muuta erityisluokkien palauttamiseen. Ennen niitä sanottiin tarkkailuluokiksi. Onhan siellä yhtä ja toista tehtykin. On opinto-ohjaajia, kuraattoreita, noin 500 koulupsykologia, opiskeluhuoltoa jne. Merkillinen suomalainen piirre on teollisuusmaiden suurin tyttöjen ja poikien menestysero jo neljännellä luokalla. Tytöt ovat edellä lukutaidossa, luonnontieteissä ja jopa matematiikassa, jota joskus pidettiin poikien lajina. Puolet pojista ei vapaaehtoisesti lue mitään, ei painettua eikä verkosta. Joka kymmenes ei enää ymmärrä lukemaansa. Eräs äiti kirjoitti (HS 28.8.) pojastaan, jonka lukuinto tyssäsi murrosiässä kuin seinään. Äidin mukaan poika oli kovin pettynyt, kun ei päässyt lukioon ("koska ei tehnyt mitään koulunsa eteen"). Ovien pitäisi siis aueta ilman, ettei itse tartu ripaan. Tämä(kään) äiti ei lainkaan ymmärrä "opetuksen itseohjautuvuutta". Ongelmien korjaajana erityisopetus nousee koko ajan esiin. Entinen tarkkailuluokan opettaja Anja Kallio kirjoitti (HS 15.5.), että samaa tahtia erityisluokkien lopettamisen kanssa on kasvanut koulunsa keskeyttäneiden määrä. Vaikeuksissa olevien siirtäminen yleisopetukseen on heikentänyt kaikkien oppimisedellytyksiä. Opettajien OAJ:n mielestä tämä on väärin ymmärrettyä tasa-arvoa. Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.