Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Suomen pitää pyristellä pois heikkojen hallitusten kierteestä – Järjestelmää pitää ehkä päivittää

Suomella on viime vuodet ollut kovin huono herraonni. Hallitukset ovat olleet toistaan heikompia ja saaneet vähänlaisesti aikaan. Matti Vanhasen (kesk.) hallitukset olivat viimeiset, jotka pystyivät toimimaan edes kohtuullisesti. Sen jälkeen Jyrki Kataisen (kok.) sikspäk oli ideologisesti eriseurainen ja sisäisesti heikko. Pääministeri Juha Sipilällä (kesk.) oli kova tarve näyttää tehokkaalta ja aikaansaavalta, mikä kääntyi lopulta itseään vastaan. Neljästä vuodesta puolet oli henkiinjäämistaistelua. Nykyinen Sanna Marinin (sd.) hallitus on niin tuore, että tuomiota ei kannata vielä julistaa. Alku ei kuitenkaan lupaa hyvää. Kannatus laahaa ja isoista päätöksistä kuten työllisyystoimista pitäisi jotenkin sopia. Pääministeriä on pitänyt kertaalleen vaihtaa. Huonojen hallitusten aikakausi alkoi perussuomalaisten jytkystä vuonna 2011. Perussuomalaisten nousu suurten puolueiden joukkoon on synnyttänyt tilanteen, jossa on vaikeaa löytää tukevaa hallituskoalitiota. Tilanne tuskin on muuttumassa, koska perussuomalaisten kannatuspohja näyttää vakiintuneen. Nykysysteemi on näyttänyt heikkoutensa. Pitäisi selvittää, olisiko jokin muu järjestelmä toimivampi vallitsevissa olosuhteissa. Heikko hallitus ei hyödytä kuin joitain yksittäisiä pyrkyreitä. Hallitus tarvitsee hyvän selkänojan. Presidentti Urho Kekkosen aikana selkänoja oli sekä Tamminiemessä että Neuvostoliitossa. Jos ei ollut, niin hallitus kaatui. Kovin moni tuskin haluaa palata siihen järjestelmään. Yksi vaihtoehto on virkamieshallitus. Hallintomalli olisi vähän samanlainen kuin kunnissa. Virkamiehet valmistelevat uudistukset siten, että niille löytyy jollain koalitiolla tuki eduskunnasta. Puolueet voisivat tehdä toistensa kanssa yhteistyötä asiakohtaisesti, eikä syntyisi repivää hallitus-oppositio -asetelmaa. Virkamieshallituksen huono puoli on sen heikko poliittinen mandaatti. Ministerit pitäisi luonnollisesti valita määräajaksi ja eduskunta voisi valita keskuudestaan poliittisin perustein pääministerin. Ammattiministerien valinnassa pitäisi painottaa osaamista ennemmin kuin poliittista jäsenkirjaa. Valitettavasti poliittiset puolueet eivät ole luonteeltaan meritokraattisia, kun kyse on virkanimityksistä. Helpommin toteutettavissa oleva vaihtoehto lienee vähemmistöhallitus. Sellaisen asema vain tuppaa olemaan kovin tuulinen.