Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Anita Viljanen-Moisio odottaa jo malttamattomana kesäkukkasesongin alkua – oikutteleva sää ja yöpakkaset tekevät kuitenkin vielä kiusaa

Yksi varmoista kesän merkeistä on se, kun Kukka-, lahja- ja vihannespuodin piha Kokemäen liikekeskuksessa täyttyy kesäkukista. Kylmä ja oikutteleva sää merkitsee silti vielä sitä, että yrittäjän on pakko pakata kaikki kukat orvokeita lukuun ottamatta päivän päätteeksi autoon ja vietävä yöksi puutarhalle lämmittelemään. Jatkuva purkaminen ja pakkaaminen on vähän työlästä, mutta se on pakko tehdä. Anita Viljanen-Moisiolle edestakaisin veivaaminen on jo tuttua, sillä hän on tehnyt torikauppaa yli 40 vuotta. Uransa hän aloitti 16-vuotiaana Porin torilta, jossa hän myi vanhempiensa kasvattamia vihanneksia. Porin lisäksi hän kävi Kokemäen torilla, ja 28 vuotta sitten hän oli mukana perustamassa Kokemäelle suoramyyntiä. – Nyt alkoi kuudes vuosi tässä, omissa tiloissamme, Viljanen-Moisio kertoo. Paljon on ehtinyt torikauppa neljän vuosikymmenen aikana muuttua. Viljanen-Moisio kertoo, että ensimmäisinä vuosina hän myi torilla ainoastaan vihanneksia, mutta valikoima oli valtava. – Vihannekset haettiin ennen toreilta, ei kaupoissa ollut sellaisia valikoimia. Nyt taas on niin paljon isoja marketeita, että torit alkavat monesta paikkaa hiipua. Vihannesten viljelystä Viljanen-Moisio ei silti ole luopunut, vaan hän kasvattaa lähes kaikki myymänsä vihannekset itse. Pitkät kurkut ja tomaatit tulevat kuitenkin muualta. Omassa kasvihuoneessaan Viljanen-Moisio alkaa kasvattaa kesäkukkia vasta huhtikuun alussa, kun kasvihuone pärjää jo vähän vähemmällä lämmityksellä. Ensimmäiset kesäkukat puotiin tulevat Koroisten puutarhalta Turusta. Sekin on Viljanen-Moisiolle tuttu paikka, sillä hän käy siellä töissä helmikuusta kesäkuuhun. Toukokuusta lähtien hän tekee töitä sekä Kokemäellä että Turussa. Kesällä puodin valikoima kasvaa vielä itse kasvatetuilla leikkokukilla kuten kehä-, ruis- ja olkikukilla sekä leijonankidoilla. Ne kaikki kasvavat Järilän pelloilla. Viljanen-Moisio kertoo, ettei ollut itsestään selvää, että hänestä tulisi torikauppias ja yrittäjä. Vaikka hän oli myynyt vihanneksia jo teini-ikäisestä asti, hän suunnitteli lähtevänsä opiskelemaan. Se kuitenkin jäi, kun hänen isänsä kuoli yllättäen. Tytär oli tuolloin 19-vuotias. Hän jatkoi vihannesten viljelyä, myyntiä ja tukkukauppaa. Opiskelemaankin hän lähti, mutta vasta keski-iässä. Viljanen-Moisio valmistui Tuorlasta puutarhuriksi kymmenen vuotta sitten. Hän ajatteli, että ammattipätevyydestä voisi vielä olla hyötyä, jos pitäisi hakea jonnekin töihin. Työnantajalle ei välttämättä riittäisi se, että vakuuttaisi tehneensä töitä koko ikänsä. – Olihan se opiskelu kivaakin, sillä meitä oli niin hyvä porukka. Ja 30 prosenttia opiskelusta oli työssä oppimista. Viljanen-Moisio myöntää silti, etteivät opinnot antaneet hänelle enää oikein mitään uutta. Uutta oli lähinnä se, että piti opetella sitomaan kukkakimppuja. Tänä keväänä kesäkukkien myynti on vähän nikotellut, mutta ei suinkaan koronaepidemian takia. – Sää vaikuttaa ehdottomasti enemmän kuin korona. Nämä yöpakkaset ovat harmillisia, kesäkukkia ei vielä uskalleta istuttaa. Viljanen-Moisio vakuuttaa silti, että esimerkiksi amppelikukkia voi jo ostaa, kunhan muistaa nostaa ne yöksi sisälle tai ainakin peittää. Ahkeraliisojen, annansilmien ja daalioiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä ne paleltuvat helposti. Kun omaan pihaan valitsee kukkia, kannattaa katsoa, tulevatko kukat aurinkoon vai varjoon. Suurin osa kesäkukista rakastaa auringonpaistetta. Aurinkoon valitaan pelargonioita, tulikruunuja ja tähtisilmiä, varjoon begonioita, verenpisaroita ja ahkeraliisoja. – Moni valitsee kukan värin mukaan, moni helppohoitoisuuden mukaan. Silloin otetaan yleensä miljoonakello, sillä sitä ei tarvitse nyppiä. Petuniasta ja surfiniasta pitää poistaa kuihtuneet kukat. Tuuliseen paikkaan suosittelen rentovartisia kasveja, etteivät ne napsahda poikki. Mitään väriä ei kasvateta turhaan, sillä kaikkea kysytään. Viljanen-Moision oma lempiväri on keltainen. – Nyt myös ei-kukkivat istutukset ovat tulleet muotiin. Istutuksissa leikitellään väreillä, ja niissä on eri lehtimuotoja. Myymälässä istutuksia tekee myös Viljanen-Moision tytär Krista Sankari . Hän kertoo valitsevansa asetelmiin aina myös jotain ei-kukkivia kasveja. Jos asiakas kysyy Sankarilta, mitä kukkia hän suosittelee haudalle, hän vastaa kysymykseen kysymyksellä. – Miksi haudan pitäisi näyttää haudalta? Sinnehän voi istuttaa mitä vain. Yleensä kysyn asiakkaalta myös sen, kuinka usein siellä haudalla käydään, ja onko se paikka auringossa vai varjossa, Sankari vastaa. Usein asiakas päätyy valitsemaan haudalle joko begonioita tai annansilmiä, sillä ne kestävät hyvin sekä paahdetta että kuivuutta.