Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Hei isä, miten ajattelit sovittaa yhteen perheen ja työn? – Isän lapsenhoito on aina vähän sinne päin, vähän huvittavaa ja vähän outoa

Käsi ylös, jos olet naisena joskus kuullut kysyttävän, miten ajattelit yhdistää perheen ja työn. Entä montako kertaa sinua, äiti, on kiitetty siitä että olet laittanut uran tauolle ollaksesi lasten kanssa kotona? Niinpä. Stereotypioihin ja vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin nojaavat käsitykset vanhemmuudesta elävät yhä vahvana. Juttutuokio puolen vuoden vanhempainvapaalle jääneen isän, Markus Holmin , kanssa on silmiä avaava. Paitsi että porilaisisä on tilastojen valossa harvinaisuus, hänen kertomansa kuvaa hyvin sitä, millaisena isä lapsen vanhempana yhä mielletään. Jostain syystä isä ei vieläkään ole lapsenhoitajana samalla viivalla äidin kanssa. Isän hoito on aina vähän sinne päin, vähän huvittavaa ja vähän outoa. Holm kertoo saaneensa ihmisiltä osakseen muun muassa pitkiä katseita, voivottelua ja naljailua. Osa on vetänyt melko rajuja ennakko-olettamuksia koti-isästä. Jos ensimmäinen mieleen tuleva asia lapsensa kanssa aikaa viettävästä miehestä on se, että tämä on saanut töistä potkut, on asenteissa jotakin pahasti vialla. Tunteita herättävä sana "uraäiti" kuuluu monen sanavarastoon, mutta kuka puhuisi samalla tavalla "uraisistä"? Holmin mukaan yleistä on ollut, etteivät tuttavaisät edes aina tiedä voivansa jäädä vanhempainvapaalle. Isyysvapaa on tuttu juttu – eittämättä nimensä vuoksi – mutta jostain syystä vanhempain vapaa kuulostaa yhä monen mielestä äidin hommalta. Toisaalta taustalla voi olla myös isien pelko siitä, etteivät he pärjää lapsiarjessa yhtä hyvin kuin äiti. Mistä tämä pelko kumpuaa? Sen lähde on ilmapiirissä, jonka mukaan isät ovat toisen luokan vanhempia. Jokainen perhe on omanlaisensa, ja jokaisella perheellä on oikeus tehdä omat valintansa myös lastenhoidossa. Jos lapsenhoitovastuussa on ennen kaikkea äiti, siinä ei ole mitään väärää – kunhan päätös on tehty yhteisymmärryksessä, eikä ainoastaan kankeiden ajatusmallien vankina. Annetaan isille se sama vastuu ja kunnia, jonka olemme tottuneet suomaan äideille. Sellaisessa maailmassa saisimme ehkä veropäivänäkin lukea tasapuolisesti niin menestyneistä miehistä kuin naisista.