Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Kolumni: Maksa muutama tonni, niin saat tietoa tapaturmista – Milloin viranomainen voi pyytää rahaa julkisista asiakirjoista?

Haluaisitko tietää, millaisia vakavia tapaturmia rakennuksilla sattuu? Niin mekin halusimme. Lännen Median avustaja pyysi viime kesänä avilta eli aluehallintovirastolta nähtäväkseen tapaturmatarkastuksista tehdyt kertomukset 1,5 vuodelta. Kertomukset ovat julkisia asiakirjoja, eli kuka tahansa voi perehtyä niihin. Asiakirjajulkisuus ei ole toimittajille räätälöity etu vaan kansalaisille tarkoitettu keino valvoa viranomaisten toimintaa. Julkisuus liittyy olennaisesti sananvapauteen: perustuslain mukaan jokaisella on oikeus myös vastaanottaa tietoja. Asiakirjojen julkisuutta voi rajoittaa vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi henkilökohtaisten tietojen salaamiseksi. Silloinkin pitäisi pystyä antamaan muut osat asiakirjasta nähtäväksi. Harvalla kansalaisella on aikaa ja osaamista penkoa itse laajoja asioita. Siksi on olemassa toimittajia. Maksullisuus vaikeuttaa yleisön tiedonsaantia Tässä tapauksessa avi ilmoitti, että tarkastuskertomuksiin voi kyllä tutustua, mutta vain maksamalla 2 300 euroa. Mitä ihmettä, mikä ilmaisissa asiakirjoissa maksaa? No, 200 kertomuksen kaivamiseen ja skannaamiseen menisi avin arvion mukaan kolmisen työpäivää. Julkisuuslain mukaan työstä voi periä maksun, jos asiakirja ei ole yksilöitävissä ja löydettävissä tunnisteen avulla. Viranomaisella on kuitenkin velvollisuus järjestää arkistonsa niin, että asiakirjat löytyvät vaivattomasti. Toimittaja kanteli asiasta oikeuskanslerille. Avin antaman selvityksen mukaan median tietopyynnöt ovat lisääntyneet, eikä vastaamiseen ole yhtenäistä toimintatapaa. Uusien ohjeiden mukaan skannaamisesta ei peritä maksua. Asiakirjojen kaivamiseen ilmaiseksi ei kuitenkaan ole resursseja. Toimittaja vastasi maksullisuuden vaikeuttavan yleisön tiedonsaantia. Toimituksissa saati yksityisillä ihmisillä ei ole moisia rahoja. Oikeusasiamies on nostanut usein esiin tämän julkisuuslain toteuttamiseen liittyvän ongelman. Oikeuskanslerin ratkaisua ei ole tullut, joten tapaturmien käsittely on yhä kesken. Kuka määrittelee maksullisuuden rajan? Samanlaisesta tilanteesta oli kyse, kun Lännen Median toimittaja kirjoitti viime viikolla Puolustusvoimien pyytäneen 28 000 euron maksua Lemmenjoen tilaisuuksiin liittyvästä tietopyynnöstä. Armeijan vastauksen mukaan 42 000 ostolaskun läpikäymiseen menisi 340 työtuntia. Viestintäjohtaja muistutti, että toimittajan tietopyynnön toiseen osaan oli jo vastattu ilmaiseksi ja että Puolustusvoimilla on velvollisuus keskittyä Suomen sotilaalliseen puolustamiseen. Senkin ymmärtää, mutta kuka määrittelee rajan, milloin perusoikeuden toteuttaminen vie kohtuuttomasti aikaa viranomaisen tehtäviltä? Kirjoittaja on Lännen Median uutispäällikkö.