Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Mopo oli ihan kuutamolla – Pink Floydin tapaan helsinkiläistrio valloitti Kuun sen pimeältä puolelta

Ensin olivat harppu, flyygeli ja levysoitin. Mihin niitä mahdettiin lavalla tarvita? Sellaiset eivät kuulu Mopon varusteisiin. Mopoon kuuluvat saksofonisti Linda Fredriksson , basisti Eero Tikkanen ja rumpali Eeti Nieminen . Näin on ollut jo kymmenen vuoden ajan. Nyt alkamassa oli kuitenkin erikoiskeikka, Pori Jazzin tilaama Mopo on the Moon. Tavoitteena oli paluulentää jazzin voimalla niihin 50 vuoden takaisiin hetkiin, jolloin kuumoduli Eagle laskeutui Rauhallisuuden mereen. Laskeutuminen oli mopokalyptinen huipennus Matka alkoi enteilevästi. Mopolle epätyypillisesti avaruus aukesi Fredrikssonin baritonisaksofonin hitaasti kuljettamalla melodialla, joka toi Niemisen rumpukompilla täydennettynä mieleen Pink Floydin noin vuosimallia 1971. Kenties mielleyhtymä johtui Floydin kaksi vuotta myöhemmin julkaisemasta klassikkoalbumista Dark Side Of The Moon . Mopo käytti nyt samaa reittiä. Kuuta lähestyttiin pimeältä puolelta. Jännitys tiivistyi, kun mopokalyptisessa ajassa ja tilassa alkoi liikkua suuria voimia. Mopo oli laskeutunut! Se oli ihan kuutamolla! Iro Haarla ilmestyi vieraaksi Levysoittimelle löytyi käyttöä, kun Linda Fredriksson otti sen välityksellä yhteyden Kuuhun. Harpun ja sittemmin flyygelin ääreen asteli puolestaan vierailijana Iro Haarla . Rauhallisuuden meri sai mystisen kauniit ääniaaltonsa. Tällä välillä mopoilijat sonnustautuivat neonvihreisiin ajoasuihin. Se oli hyvin pientä verrattuna Christina Aguileran perjantai-iltaiseen vaatekaapilla ramppaamiseen, mutta toimi osoituksena kolmikon huumorista. Toisen pitkän melodiakaaren Fredriksson rakensi bassoklarinetilla. Sävelkulut toimivat kuin kantoraketteina tai kantavina rakenteina, joiden varaan Tikkasen, Niemisen ja Haarlan kelpasi viritellä erilaista avaruusromua. Näin ollen keikan kosminen ulottuvuus ei olisi jäänyt epäselväksi sellaisellekaan vastaanottajalle, joka ei olisi ollut tietoinen jutun juonesta. Näitä olisi syytä levyttää Vastoin odotuksia kuuretki ei päättynyt suureen ja mahtavaan finaaliin. Jopa liikuttavasti se loppui herkkään kehtolauluun, joka keskellä kirkasta lauantaipäivää muistutti edellisestä yöstä. Silloin Maan ainoa kiertolainen näkyi Porin yllä maagisena pallona ja toivotti jazzvieraille hyvää yötä. On erinomaista, että Pori Jazz ja sen taiteellinen johtaja Mikkomatti Aro tilaavat festivaalin ohjelmaan Mopo on the Moonin kaltaisia erikoisesityksiä. Esimerkiksi kesällä 2017 Heikki Sarmannon musiikille omistettu Renewal-konsertti oli omintakeisuudessaan taiteellinen menestys. Tuolloin arktinen sää kuitenkin haittasi sekä Seppo Kantosen kokoaman kahdeksanosaisen teoksen tarjoilua että siitä nauttimista. Sarmanto-spesiaalia ei liene levytetty. Sen se kuitenkin ansaitsisi. Sama pätee Mopo on the Mooniin. Mainiointa olisi, jos se taltioitaisiin samanlaisena lähes tauottomana kokonaisteoksena kuin Lokkilavalla koettu konsertti.