Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Riittääkö kiellon syyksi pelko väärästä puoluekannasta, uskonnosta tai ihonväristä? – kenenkään ei pitäisi voida kieltäytyä elinluovutuksesta

Maassamme tehtiin viime vuonna lähes 400 elinsiirtoa, ja tänä vuonna ollaan samassa tahdissa. Elinsiirtoa odottaa jatkuvasti noin 570 henkilöä. Suomen lain mukaan jokainen, joka ei ole sitä eläessään erikseen kieltänyt, on kuolemansa jälkeen elinluovuttaja. Ennen kuin elinsiirtoon ryhdytään, lääkärin pitää kuitenkin mahdollisuuksien mukaan selvittää, mikä vainajan tahto oli. Munuais- ja maksaliiton teettämän kyselytutkimuksen mukaan enemmän kuin neljä viidestä suomalaisesta onkin valmis luovuttamaan elimensä kuoleman jälkeen auttaakseen jotakuta muuta. Yhdeksän kymmenestä ottaisi itse vastaan elinsiirron, jos sairauden hoito sitä vaatii. Ihan jokainen, joka ottaisi elimen vastaan, ei siis kuitenkaan olisi valmis luovuttamaan omiaan muille. Suurin osa arvelee, etteivät omat elimet ole luovutuskelpoisia. Lääkärit kuitenkin tutkivat aina tapauskohtaisesti elinten kunnon. Elinluovutukseen kielteisesti suhtautuneista 17:ää prosenttia vaivasi erityisesti se, että oma elin voisi päätyä jollekin, joka ei sitä ansaitse. Kyseessä on melko pieni ryhmä, mutta silti mietityttää, miten kukin heistä saajan kelpoisuuden määrittelee. Eikö elintä haluta luovuttaa rikolliselle? Ja jos näin on, kuinka vakavaan rikokseen raja vedetään, vai pyyhitäänkö jo kaikki ylinopeutta ajaneetkin listalta? Ovatko epäkelpoja myös itse sairautensa aiheuttaneet tai kenties liian iäkkäät ihmiset? Riittääkö kiellon syyksi pelko väärästä puoluekannasta, uskonnosta tai ihonväristä? Elinluovutuksen kieltäjä ei ehkä ajattele, kuinka ison asian äärellä ollaan. Onko meistä kellään oikeutta asettua omien arvojen perusteella päättämään jopa elämästä ja kuolemasta. Entä jos se omasta mielestä epäkelpo elimensaaja onkin se, jolta kieltäytyjän perheenjäsen myöhemmin saisi jatkoa omalle elämälleen. Jopa kuusi ihmistä voi saada uuden elimen yhdeltä luovuttajalta. Myös iäkäs voi olla luovuttaja. Entä jos luovutuksen saanut on tulevaisuudessa erityisen hyödyllinen yksilö kanssaihmisten ja yhteiskunnan kannalta. Kenenkään ei pitäisi voida kieltää elintensä käyttöä kuoleman jälkeen toisen auttamiseksi. Kaikkien pitäisi olla lain mukaan elinluovuttajia ilman poikkeusta.