Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Näytelmän kantaesitys 28:lle katsojalle

Älä tule paha lapsi – Mököliini & Tuulialuulialullallaa Käsikirjoitus Julia Hannula, ohjaus Annika Vallin, musiikki Jussi Uusitalo, lavastesuunnittelu, ääniajo Ville Lehtonen sekä valosuunnittelu yhdessä Riikka Hakalan kanssa, valoajo Virpi Piippo, rooleissa Linnea Kotiniemi, Julia Hannula, Tiina Santavuo, Jan-Henrik Holmlund ja Ville Lehtonen. Teatteri XX:n kantaesitys 8.8. Studio Hilkka, Pori. Teatteri XX:n ensi-illan piti avautua yleisölle maaliskuussa. Jo ennen sitä teatteripiireissä liikkui sitkeä huhu, että tulossa on jotain ennen kokematonta, jotain ihmeellistä. Kevään karanteenit laittoivat kuitenkin odotetun ensi-illan telakalle. Nyt lauantaina, lähes puoli vuotta aiottua myöhemmin, esityksen ensituleman näki Studio Hilkassa vain 28 ihmistä. Studionäyttämön katsojamäärä oli puolitettu, ja harvalukuinen joukko opastettiin kahdessa erässä nimikoiduille paikoille. Muutenkin turvaetäisyydet ja paikan desinfiointiasiat oli hoidettu mallikkaasti. Entä sitten itse odotettu esitys? omaperäinen teksti luo eteemme erittäin intensiivisen tarinan läheissuhteista. Beckettimäinen alku heittää useita kysymyksiä ilmaan. Kuka on tämä varhaiskypsä lapsi, mitä äidille on tapahtunut, entä varaäiti tai ujo naapuri? Antaako runollisen nuiva enkeli kaikkeen vastauksen? Matkan varrella katsoja saa eteensä uusia avaimia, ja esityksen lopussa palaset loksahtavat melko pitkälti paikoilleen. Tarina eheytyy voimakkaaksi kokemukseksi. Näytelmän keskiössä on lapsen näkökulma ympärillä oleviin aikuisiin. Kahdeksanvuotiasta Mököliiniä esittää Linnea Kotiniemi vakuuttavasti ja isolla taidolla. Myös näytelmän kolme aikuista ovat löytäneet luontevan pohjan hahmoilleen. Tiina Santavuo Mökön äitinä on osuvan moni-ilmeinen kaikessa säihkyvyydessään ja bipolaarisessa arvaamattomuudessaan. Julia Hannula näyttelee johdonmukaisen taidokkaasti keskeistä roolia Mökön sijaisäitinä. Myös Jan-Henrik Holmlund tekee vankan roolityön naapurin rakastajasetänä. Erityisen mainio idea on sijoittaa henkilösotkujen keskelle Enkeli taivaan ilmestymisen. Ville Lehtonen on löytänyt tupakkaa ketjussa polttavalle ja sarkasmiin taipuvalle enkelilleen hauskan hahmon, joka pikemminkin muistuttaa metsänpeikkoa sädekehineen kuin stereotypiaa taivaallisesta olennosta. Hyvää irtiottoa ja dramaturgista rakennetta edistävät myös näytelmän kolme mainiota laulua. Muutenkin Jussi Uusitalon musiikki värittää tärkeällä tavalla esityksen kulkua. Ohjaaja Annika Vallin pitää vahvan kokonaisuuden hyvin kasassa. Lukuisat kohtaukset vaihtuvat täsmällisesti ja vaivatta. Yhteen puhaltava ensemble luo eteemme näyttämötaiteen voimakkaan ja samalla herkän kudelman. Näyttämön seinillä riippuvat lukuisat taulunkehykset ovat kaikki vinksin vonksin kuten tarinan henkilöiden sisäiset maailmatkin.