Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Maria Pere loi näyttämölle monivivahteisen Minna Canthin Porin teatterin kantaesityksessä

Teatteri Rouva C. Teksti Minna Rytisalo, dramatisointi ja ohjaus Heini Tola, sävellykset ja äänisuunnittelu Salla Markkanen, lavastus Juho Lindström, pukusuunnittelu Kaisu Rytisalo, valosuunnittelu Riikka Hakala, koreografian konsultointi Marjo Kuusela, rooleissa Maria Pere, Kai Bäckström, Heidi Rantakeisu, Hannele Lanu, Hannu Müller ja Miia Lindström. Kantaesitys 29.8. Porin Teatterin pienellä näyttämöllä. Minna Canth oli ensimmäinen ja tähän kesään asti ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä. Hän on myös ensimmäinen suomalainen naisjournalisti ja -näytelmäkirjailija. Minna Rytisalon palkittu romaani Rouva C kertoo parikymppisen Minnan kiihkeästä halusta päästä opiskelemaan Jyväskylään opettajainkoulutukseen. Vasta perustetun seminaarin rehtorin Uno Cygnaeuksen intohimona on yleissivistävän koulutuksen luominen kaikille säätyyn katsomatta. Romaanissa kuvataan myös hänen toisenlaisia intohimojaan. Ennen kaikkea Rouva C on runollisen herkkä kuvaus paitsi toveruudesta myös naisen ja miehen tasa-arvoisesta avioliitosta, sellaisesta joka 1800-luvulla oli harvinaisuus. 367-sivuisen fiktion sovitus estradille on haastava tehtävä. Palkittu Canth-ohjaaja Heini Tola on poiminut näyttämölle onnistuneesti teoksesta kaiken oleellisen ja ehkä hieman liikaakin. Tolan ohjaus pitää kokonaisuuden hyvin hallinnassa. Kohtaukset soljuvat hienosti eteenpäin. Tarjolla on kekseliäitä oivalluksia ja humorististakin näyttämökuvaa. Vaivaismajakohtaus on vaikuttavan jännitteinen. Näytelmän sävellyksistä vastaa Salla Markkanen . Musiikki vahvistaa näytelmän tunnetiloja. Poikkeuksen tekevät teknosävytteiset osiot, jotka tuovat esille ahdistuksen hetket, mutta liian pitkään voimakkaana jatkuessaan, ne alkavat häiritä kohtauksen intensiteettiä. Ensi-illassa haittasi myös puheen ja musiikin balanssi. Herkiksi tarkoitetuissa repliikeissä puhe jäi useassa kohtaa musiikin alle. Juho Lindströmin minimalistinen lavastus on visuaalisesti toimiva ja kekseliäs. Maria Pere Minnana tekee yli kaksituntisen näyttämöllä olonsa monivivahteisesti ja vaivatta. Minnan hahmo kasvaa näytelmän edetessä, useiden synnytysten lomassa, varmaotteiseksi persoonaksi, joka kannustaa naisia kohti tasa-arvoista elämää ilman puolisoittensa lain suomaa holhousta. Kai Bäckströmin rooli aviomiehenä on vakuuttava. Näyttämöyhteistyö Peren kanssa on saumatonta. Hannu Müller on johdonmukaisen uskottava Cygnaeuksena ja myös muissa rooleissaan. Heidi Rantakeisu muuntuu luontevasti Minnan parhaasta ystävästä kovapintaisen vanhoilliseksi miehensä myötäilijäksi. Äitiä näyttelevä Hannele Lanu on pienessä roolissaan vakuuttava kuten aina. Palvelustyttöä esittävällä Miia Lindströmillä on vuorosanoja vain muutama, mutta jo pelkällä olemuksellaan ja ilmeillään hän on tärkeä osa näytelmän kokonaisuutta. Pienen näyttämön turvavälit olivat hoidettu hyvin. Katsomoon myydään vain kuutisenkymmentä prosenttia olemassa olevista paikoista.