Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

"Ei niillä papereilla yliopistopaikkaa tavoitella”, sanoi Ässien hyökkääjä Timo Salonen aikoinaan – nyt hän on maisteri, yksityispankkiiri ja kasvattajaseuransa uusi puheenjohtaja

– Ei niillä papereilla yliopistopaikkaa tavoitella. Jos joskus pääsisi johonkin ammattikorkeakouluun opiskelemaan, sanoi Timo Salonen Satakunnan Kansan haastattelussa vuonna 1997. Hän oli silloin Ässien hyökkääjä, joka oli juuri päässyt ylioppilaaksi, 21-vuotiaana, kolmannella yrittämällä ja approbaturin yleisarvosanalla. Salonen oli ammattijääkiekkoilija, joka oli noussut Ässien liigajoukkueeseen jo neljä vuotta aiemmin, vain 17-vuotiaana. Ensin urheilu, sitten urheilu ja armeija venyttivät lukionkäyntiä ja vaikuttivat opiskelumotivaatioon. Hän ei ollut Kuninkaanhaan urheilulukion priimus. Sinnikäs Salonen oli. Hän taisteli itselleen valkolakin, vaikka totuuden nimissä tulevaisuuden ajatukset ja ansiot olivat jääkiekossa. Eikä ihme, sillä ikäkausimaajoukkueissa Salonen ei ollut vain yksi nimi muiden joukossa. Hän teki tulosta joukkueissa, joissa pelasivat muun muassa Kimmo Timonen , Janne Niinimaa , Jere Karalahti ja Miikka Kiprusoff . Hän oli lahjakkuus muiden lahjakkuuksien rinnalla. Seitsemän vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen Salosen ura jääkiekkoilijana päättyi 28-vuotiaana. Hän teki lähes 400 liigaottelun uran Ässien runkopelaajana, mutta pääsääntöisesti alemmissa ketjuissa. Hänestä ei tullut kaukalonkaan priimusta, eikä hän turvannut tulevaisuuttaan pelaamalla. Sinnikkyys oli tavaramerkki myös peleissä. Salonen olisi halunnut vielä jatkaa. Ässissä ei olisi ehkä ollut enää paikkaa, mutta hän olisi mielellään kerännyt kokemuksia Euroopasta. Polvet eivät kyselleet, mitä mies haluaisi. Ne eivät kestäneet enää harjoittelua. Kiekkoilijalle huonot polvet tarkoittivat loppua, mutta ihmiselle ja hänen tulevaisuudelleen ne saattoivat olla hyvä asia. Parhaat muistot Nyt Salonen on 44-vuotias kauppatieteiden maisteri ja yksityispankkiiri. Hänellä on takanaan yli kymmenen vuoden työura sijoitusalalla. Neljän lapsen isällä on elämä kunnossa. Hän on myös Porin Ässät ry:n uusi puheenjohtaja. – En osaa silti ajatella, että polvivaivat olisivat olleet onni onnettomuudessa. Mitään nykyisyydestä pois ottamatta, viisivuotiaana aloittamani jääurheilu on kuitenkin ollut elämäni parasta aikaa, miettii Salonen, jonka toisena lapsuuden lajina oli taitoluistelu. Parhaissa muistoissaan hän matkustaa nuorten maajoukkuereissuihin ja MM-kisoihin. Lähes 20 000 kanadalaisen huutomyrsky menee yhä iholle. Ulkomailla Salonen ehti pelata vuosituhannen alussa Newcastlessa. Suomen valmentajamarkkinoilla umpikujaan ajautunut ja Englantiin päätynyt Jukka Jalonen ihastutti porilaishyökkääjää intohimollaan ja valmennusotteellaan, jossa ei vanhaan tyyliin vain huudettu ja käsketty. Salonen muistaa Ässien pronssivuoden 1995 ja pukukopin tunnelmat eri tilanteissa. Jaroslav Otevrelin halvaantuminen seuraavana vuonna oli negatiivisten tunteiden ääripää. Kevään 1997 puolivälierien avausottelu oli Salosen uran yksittäinen tähtihetki. Hän viimeisteli Juhani Tammisen valmentaman patapakan tekemän ”ryöstön” kahdella maalillaan. Uran toiseksi viimeisellä kaudella peli puolestaan luisti kuin unelma Markku Tähtisen ja Samu Wesslinin kanssa. Heitä sanottiin nuorisoketjuksi, vaikka iät olivat 24, 26 ja 27. Salosen uran tähtihetki kevään 1997 puolivälierissä: Muistojen lisäksi on yhä jatkuva ystävyys juuri esimerkiksi entisten nuorisoketjulaisten sekä Marko Kivenmäen ja Tuomo Kyhän kanssa. – Niin paljon urheilu antoi, että aina jos olen jutellut jonkun kanssa, joka miettii jatkoaan, olen sanonut, että pelaa nyt vain niin kauan kuin pystyt. Junioripuolesta vastaavan Ässät ry:n puheenjohtajana hän haluaa nyt mahdollistaa elämän parasta aikaa tämän päivän ja tulevien polvien lapsille. – Pelaajana ei todellakaan käynyt mielessä että olisin joskus seurajohtajana. Enkä olisi näihin hommiin suostunutkaan vielä viisi vuotta sittenkään. Aika oli kypsä vasta, kun Salosen vanhin lapsi lopetti jääkiekon muutama vuosi sitten. Ässät ry:n hallituksessa toiminut entinen kiekkoilija Jarno Mäkelä kysyi vanhaa pelikaveriaan mukaan. Hän innostui. Kahden hallitusvuoden jälkeen tuli tarjolle puheenjohtajan nuija. Pienen harkinnan jälkeen Salonen suostui. Kannustavat esimerkit löytyvät läheltä. Salosen esimies Eurajoen Säästöpankissa on Vesa Saine , Pesäkarhujen puheenjohtaja. Yhtiön varatoimitusjohtaja, ex-Lukko Rafael Eerola on puolestaan mukana oman kasvattajaseuransa taustoissa. Hän on muun muassa Raumalaiskiekkoilun Tuki ry:n puheenjohtaja. – Vertaistukea on tarjolla, nauraa Salonen, joka toimii salkunhoitajana niin yksityishenkilöille, yrityksille kuin yhteisöille. Maisteriksi Sinnikkyyttä Salonen tarvitsi jälleen, kun ura oli ohi. Jotain piti keksiä. – Oli pakko. Minulla oli jo siihen aikaan perhe, vaimo ja kaksi lasta. Ei siinä ollut sellaista vaihtoehtoa, että olisin voinut jäädä vain ajelehtimaan. Poikamiehelle voi käydä toisin. Uran loppumisen ajankohdassa Salosella oli onnea. Hän oli ollut vuosituhannen taitteessa mukana Porin korkeakouluyksikön Urho-projektissa. Se oli urheilijoille räätälöity ohjelma, joka tarjosi mahdollisuuden opiskella avoimessa yliopistossa 60 opintoviikkoa. Kun se oli kasassa, heillä oli mahdollisuus anoa tutkinto-oikeutta ja jatkaa normaaleina päiväopiskelijoina. Urho-projekti kuivui lopulta kasaan, mutta Salonen ehti saada parikymmentä opintoviikkoa. Koska kiekkoilijan ura loppui polvivaivoihin, vakuutusyhtiö myönsi hänelle kymmenen vuoden tapaturmaeläkkeen, joka mahdollisti kouluttautumisen uuteen ammattiin. Tapaturmaeläke oli 85 prosenttia aiemmasta kiekkoilijan palkasta. – Se oli minulle hyvä systeemi. Tuo on sellaista jälkihoitoa, johon pitäisi edelleen kiinnittää huomiota, Salonen miettii. Koska varsinkin huippupelaajien palkkataso alkoi nousta hurjasti, vammaan lopettaneet kiekkoilijat alkoivat tulla vakuutusyhtiölle kalliiksi. Nykyään kiekkoilijoiden vakuutusehdot ovat huonommat. Tapaturmaeläkettä voi saada enintään viisi vuotta ja määrässä huomioon otettavaan palkkaan on määritelty yläraja. Kun Salonen mietti tulevaisuuttaan, hän muisti Urho-projektissa kertyneet opintoviikkonsa. Hän ehdotti vakuutusyhtiölle, että opiskelee 60 opintoviikkoa täyteen, jonka jälkeen hän voi anoa tutkinto-oikeutta. Vakuutusyhtiö antoi Saloselle vuoden aikaa opintoviikkojen keräämiseen. Niin mies pääsi sisään Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikköön. Kymmentä vuotta hän ei tapaturmaeläkettä saanut, koska työt alkoivat 2009 ja maisterin paperit tulivat valmiiksi 2010. – Olihan se opiskelun aloittaminen vaikeaa. Ensimmäiseksi piti opiskella opiskelemaan. – Tietyt yliopistomaailman teoria-aineet olivat vaikeita, ne tuntuivat nimenomaan teorioilta. Töitä se opiskeleminen vaati, maisteri Salonen myöntää. Monen tekojään utopia Patajunnupolku voi alkaa jo luistelukoulusta, jatkua Patajunnuliigaan eli entiseen korttelikiekkoon, sitten juniori-ikäluokka kerrallaan kohti miesten edustusjoukkuetta. Kun Mika Niemi teki sopimuksen Ässien kanssa, hänestä tuli liigaryhmän neljäs pelaaja (muut Teemu Vuorisalo , Juuso Walli , Otto Kivenmäki ), joka on kulkenut patajunnupolkua pitkin ammattilaiseksi. Alle 20-vuotiaiden ja alle 18-vuotiaiden joukkueissakaan patapolun tallaajat eivät ole enää enemmistöä. –  Se on nykyaikaa. Ikäluokat pienenevät, ja pelaajat liikkuvat jo nuorina seuroista toiseen. Pelkät omat pelaajat eivät riitä, Ässät ry:n uusi puheenjohtaja Timo Salonen miettii, mutta myöntää, että se on yksi seuran haasteista. –  Suurin haasteemme meillä on siinä, että saisimme mahdollisimman laajan suppilon. Ei olisi kapeaa putkea, josta tulee vähän pelaajia, vaan laaja suppilo, jossa on paljon massaa. Salonen myöntää, että se vaatii olosuhteita. Hän sanoo utopioivansa mallia, jossa eri puolilla Poria olisi samanlaisia tekojäitä kuin Liisanpuistoon saatiin viime talvena. –  Niissä pienet lapset pääsisivät luistelemaan ja näkisivät samalla, miten isommat kikkailevat. Sieltä sitä massaa voisi tulla. Harrastuksen hinta on yksi Ässät ry:n ongelma, sen myöntää puheenjohtajakin. Ei vielä pienemmissä junioreissa, mutta 18-vuotiaissa kuukausimaksut voivat kohota yli 500 euron. Raumalla sama ikäluokka saattaa harrastaa yli puolet halvemmalla. Salosen mukaan hallitus yrittää etsiä strategiaa, jolla kustannuksia pystyttäisiin alentamaan. Yhtä viisasten kiveä, tai laivan nopeaa käännöstä ei ole näköpiirissä. Yhdistyksen taloustilannetta puheenjohtaja kuvaa hyväksi, vaikka esimerkiksi talouden tukijalaksi aikoinaan perustettu Pata Production -aitabisnes ei ole tuonut toivottua tulosta. Ei varsinkaan korona-aikana. Ässät ry omistaa liigakiekosta vastaavasta HC Ässät Pori Oy:stä yli 70 prosenttia. Salosen mukaan asioista keskustellaan omistajaohjauksen merkeissä, mutta pääomistaja ei puutu osakeyhtiön toimintaan. Muuten puheenjohtaja ei ota kantaa omistajuuskysymykseen.