Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Rainer Frimanin, 61, Porin teatterista alkanut huikea laulajan ura päättyy Merikievarissa – tarvitsee 18 pilleriä päivässä eri sairauksien hoitoon

Koko kansan suosikkilaulajana, Syksyn Sävelen tuplavoittajana tunnetun Rainer Frimanin , 61, kirkkain tähdenlento alkoi vuonna 1990. Tangoprinssiksi hänet kruunattiin kuitenkin jo vuonna 1986. Laulajan uran hän aloitti 15-vuotiaana Porin teatterin iltanäyttelijänä ja avustajana. Nyt huima ura päättyy, kun mies laulaa viimeisen keikkansa Merikarvian Merikievarissa 30. marraskuuta. Laulajan olo on haikea. – Tietysti ilmassa on haikeutta, mutta olen valmistautunut tähän. Palo laulamiseen ja viihdyttämiseen on sammunut, Friman sanoo rehellisesti uuden vuokra-asuntonsa keittiössä Salon Pahkavuoressa. Asunnossa tuoksuu kahvi, muuttolaatikot on juuri purettu. – Porilainen olen sielultani, mutta Salo on täynnä sukulaisia. Tässä on lähes 80 neliötä, kolme huonetta ja keittiö. Ostin uudet mööpelitkin, mies kehaisee. Hän on ollut kaksi kertaa vakioliitossa. Hän on viiden lapsen isä ja yhdeksän isoisä. Koti on kiertolaiselle jo 25. järjestyksessään. Onko tämä poikamieskoti vai onko emäntää tiedossa? – Olen ollut yli kymmenen vuotta sinkkuna ja yksin. Viihdyn hyvin näin. Tämän kynnyksen yli ei kovin helposti ketään leidiä tuoda. Jos niin kävisi, hän olisi sosiaalinen ja samoilla arvoilla varustettu kuin minä, ja samalla huumorilla, Friman nauraa ja kertoo talon asukkaiden tervehtineen häntä heti tuttavallisesti. – Olen tässä vuokralla. Haaveeni olisi hankkia kesämökki jostain, Friman kertoo ja näyttää keittiön työpöydällä lääkedosettiaan. 18 pilleriä Friman sairastaa keuhkoahtaumaa, diabetestä, astmaa, verenpainetautia ja vasta vuonna 2008 diagnostisoitua kaksisuuntaista mielialahäiriötä. – Aamulla otan 14 pilleriä, illalla 4, arkkuun asti näillä mennään, Friman toteaa. Sairaudet, kirjailijan ja toimittajan työt ja papiksi opiskeleminen ovat osa syistä laulamisen lopettamiseen. Frimanilla on myös sisäinen tunne, että hän antoi estradilla kaikkensa. – On ollut hittejä, suurta suosiota ja levyt myivät. Tämä on tässä. Haluan kuunnella ja auttaa ihmisiä elämäni loppuajan, se tuntuu nyt tärkeältä, Friman sanoo. Hän aikoo jatkaa opintojaan myös tulevaisuudessa. – Papin liperit saan reilun vuoden kuluttua ja sitten opiskelen vielä terapeutiksi, Friman sanoo. Friman näkee kuusikymppisenä maailman suurena kokonaisuutena. Hän on vetänyt neljä vuotta suosittua Ihmisen ääni -ohjelmaa Radio Dey:llä. – Meitä on moneksi. Ei uskovaisilla ole monopolia tähän elämään, mies pohtii. – Ajatusmaailmoja on erilaisia. Minä uskon omaani, mutta en laput silmillä. Suomi on täynnä bunkkereita, joissa ihmiset lymyilevät. Olin 17-vuotias, kun koin ensimmäisen henkisen kriisin romanina. Näin lastenkodista kotiutettuja romanilapsia ja kuinka heidät heti puettiin saappaisiin ja asuihin. En koe mitään fanatismia hyväksi, Friman pohtii. Vaikeuksista voittoon Frimanin olossa on huolettomuutta, joka ei ole helpolla tullut. Kaikki sairaudet, avioerot, suuret verovelat, konkurssit ja niistä selviytyminen on tehnyt hänestä paljaan. – Minulla ei ole tarvetta rakentaa mitään imagoa, roolia. Olen luonnollinen ja viihdyn sellaisten ihmisten kanssa. Sellaisia palikkapersoonia on paljon. Meissä romaneissa on upeaa, että pidämme huolta toisistamme, kukaan ei jää yksin sairastamaan tai taivasalle, Friman toteaa. Monen liemen karaisema iskelmätähti odottaa uteliaana huomista. – Tässä iässä mikään ei ole itsestään selvää. Huominen on kiinnostava ja otettava ilolla vastaan. Koen, että minulla on vielä paljon tehtävää ja annettavaa, Friman toteaa ja kaataa lisää vahvaa kahvia. – Tätä ei pidä käsittää niin, etten tuntisi surua hienoista keikkavuosista ja tähtihetkistä. Niitä tulee ikävä ja olo on surullinen, mutta matka jatkuu, Friman sanoo hymyillen.