Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Uran paras luisteluhiihtokisa oli Iivo Niskaselle brutaali kokemus: ”Ei ollut maalissa tunnetta jäljellä”

– Aika haastavaa oli päästä millään tavalla irti. Peesihyöty oli selkeä. Kun taistellaan kahta maailman parasta vastaan, erot ovat pienet. Ei se rohkeudesta jäänyt kiinni: oli tarkoitus olla rohkea ja hiihtää nöyristelemättä vapaata. Aiemmin on ollut tunne, ettei ole ollut uskallusta lähteä hiihtämään vapaata. Näin aloitti Iivo Niskanen analyysinsä Rukan 15 kilometrin maailmancupin vapaan etenemistavan takaa-ajon jälkeen. Hän oli kolmas Koillismaalla norjalaisten Johannes Kläbon ja Emil Iversenin jälkeen. – Yritin viimeisen kierroksen nousun alkuun lähteä, mutta pojat tulivat takaa ja linkosivat ohi – mulla ei ollut jakoja. Olin oman pajatson tyhjentänyt työpätkän päälle. Aika kangistunut olin. Ei voi kuuta toivoa taivaalta, tää oli ihan hyvä viikonloppu ja vapaan viikonloppu. Niskanen oli maalissa todella väsynyt. Kilpailu yhdellä maailman rankimmista radoista luistelutyylillä oli brutaali kokemus. Suomalaisella ei juuri ollut virtaa tuulettaa onnistumistaan kilpailun jälkeen. Vertailun vuoksi lauantain 15 kilometrin perinteisen voittokisansa jälkeen Niskanen oli maalissa kuin villieläin. – Itteni tyhjensin kolmeentoista kilsaan, joten ei ollut maalissa tunnetta jäljellä. Oli aika väsynyt mies. Se oli työpäivä. Palkintopallipaikka oli maailmancupissa uran kymmenes, mutta ensimmäinen vapaalla etenemistavalla. – Onhan tämä onnistuminen. Ei meillä ole liikaa tour-lounteisissa kisoissa sijoituksia kolmen joukkoon. Rukalla oli kolme täysin erilaista kisaa, ja ollaan tässä vaiheessa kautta tällaisessa vauhdissa, niin oon tyytyväinen.