Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kirja-arvostelu: Laura Huhtasaari, poliittinen ilmiö Suomen Kongosta

”Hänessä on sellainen piirre, jota ei muissa poliitikoissa oikein ole. [--] Hän hyppää syvään päähän pelkäämättä mitään. Hän ei pelkää mitään eikä ketään. Hän on hyvin outo ilmiö.” (s. 22) Satakunnan Kansan poliittisten toimittajien Sakari Muurisen ja Juha Ståhlen kokovartalokuvassa Laura Huhtasaaresta (s. 1979) tehdään heti alkuun selväksi, ettei Huhtasaarta nyt faniteta tai lytätä – eikä hänestä kirjoiteta varsinaista elämäkertaakaan. Huhtasaaren poliittinen ura alkoi vasta kahdeksan vuotta sitten, kun hän tuli valituksi Porin kaupunginvaltuustoon. Hän on ollut näkyvin ja kuuluvin esimerkki yleiseurooppalaisen populismin noususta juuri Suomessa. Raketin lailla politiikassa edennyt Huhtasaari on tällä hetkellä europarlamentaarikkona Brysselissä. Timo Soini näkee arvoa Huhtasaaren satakuntalaisuudella: ”Satakunta on Suomen Kongo, koska se on sisäänpäin lämpiävämpi kuin Pohjanmaa. [--] Satakuntaan ei pääse sisään. Se on periaatteellisten ihmisten paikka. Satakunnassa kommunisti on kunnon kommunisti, kokoomuslainen on enemmän junnilalainen kuin kukaan muu.” (s. 323) Juuri sellaiseen maaperään perussuomalainen sanoma uppoaa tilastojen valossa kuin kuuma veitsi voihin. Laura, siellä ongelma on yli 300-sivuiseksi laajennettu henkilöhaastattelujen sarja. Teos onnistuu erittelemään, mistä ilmiö Laura Huhtasaaressa on oikein kyse. Samalla aukeaa arvokas näköala poliittiseen lähihistoriaan, jossa valtaan on päässyt muitakin populismipoliitikkoja. Teos korostaa Laura Huhtasaaren keskinkertaisuutta ihmisenä: kiltillä, uskovan kodin tytöllä ei ollut suurta koulumenestystä, ei erikoisosaamista, ei erikoisia harrastuksia. Poliittinen aktiivisuuskin alkoi vasta vanhemmiten. Kontrasti poliittiseen ilmiöön nimeltä Laura Huhtasaari on siksi kiintoisan suuri. Muurinen ja Ståhle tuovat esille Huhtasaaren tähänastisen uran kaikkein vaikeimmat kohdat, kuten graduun liittyvän kohu-uutisoinnin 2014. Monen poliitikon ura olisi tuohon jo tyssännyt. Tästä selvittyään Huhtasaari on siteerannut monesti uudelleen toisten tekstejä ilman lainausmerkkejä ja lähdetietoja. Jussi Halla-aholta Huhtasaari on oppinut vähintään sen, että poliitikon on tärkeintä olla juuri se ihminen joka on, eikä alistua ympäristön vaatimusten edessä. Halla-aho onkin Huhtasaaren harmaa eminenssi, joka poliittisena ilmiönä on vielä suurempi kuin ilmiö Laura Huhtasaari. Toinen eminenssi on pomarkkulainen Kari Lilja , persuaktiivi, joka on toiminut Huhtasaaren vaalipäällikkönä ja somevastaavana. Välillä toimittajat jäävät jumiin harhapoluille. Teuvo Hakkaraista haastatellaan yksitoista sivua ilman, että tämä puhuu sanaakaan Huhtasaaresta. Populistin kokovartalokuva hahmottuu lopulta seuraavasti: Huhtasaari haluaa kiihdyttää, ei viihdyttää. Hän on liioittelija, joka rakastaa älämölöä sekä isoja lukuja, joiden todenmukaisuutta hän ei tarkista. Huhtasaari on kaikkien toistojen äiti, joka jaksaa jankata samoja asioita. Populisti jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin. Huhtasaaren maailmassa kaikki ovat joko nationalisteja tai federalisteja.