Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Tosikot älkööt vaivautuko – Kun vampyyrinmetsästäjä Van Helsink seikkailee Friitalassa, on nauru herkässä: katso videot

– Otetaanko karvoilla vai ilman?, kysyy ihmissusi Riku Lehtopolku kurillaan ja alkaa läiskiä karvalänttejä takaisin ihmissuden pukuunsa. Vampyyrinmetsästäjä Van Helsink on juuri tangoillut niin kiihkeästi ihmissuden kanssa pitkin nahkatehtaan pilareita ja keskilattiaa, että tanssin tuoksinassa karvatuppoja jää ällistyneen, Draculasta tutun kauhukirjallisuushahmon käsiin. Ensimmäinen harjoitus roolivaatteissa Van Helsink – Shitstorm -nimisestä tanssiteoksesta on menossa Friitalan vanhalla nahkatehtaalla. Aiemmin liikkeitä on harjoiteltu tanssisalissa, mutta nahkatehdas paljastaa omat erikoisuutensa. Laattalattia onkin yllättävän liukas, ikkunoita pitää pimentää mystisen ja hämyisen tunnelman luomiseksi. – Olemme halunneet tuoda tanssia muihinkin paikkoihin kuin vain teatteriin. Pori Dance Companyn kanssa olemme tehneet teoksia muun muassa Konepajanrannan vanhaan sahaan ja pääkirjaston kellariin, luettelee Pori Dance Companyn toiminnanjohtaja, tuottaja ja tanssija Mikko Lampinen . Hän kapuaa ikkunalaudalle kiinnittämään pimennysverhoja. Katso tiiseri tanssiteoksesta: Ensi-iltaan on vielä viikko aikaa. Harjoituksia on kuitenkin vedetty jo monia, sillä tanssiteos sisältää vaikeita ja haastavia yksityiskohtia paitsi baletista ja nykytanssista myös lukkopainista, kamppailulajeista ja akrobatiasta. Potkuja, hyppyjä, iskuja. Tarkoitus ei ole kuitenkaan osua eikä mätkiä ketään, mutta teoksen fyysistä liikekieltä loihditaan tarkasti. Esimerkiksi lattiaa pitkin mönkivät ällöt vihreät limat liikkuvat vain yhteisenä jättimäisenä klimppinä. Liikeradan saavuttamiseen on ollut pakko opiskella tekemään kuperkeikkaa kahdestaan. Liikkeitä on hiottu päiväharjoituksissa juuri puolitoista tuntia putkeen, sillä jos jokin menee vikaan, on lopputuloksena mojovia mustelmia olkapäissä. – Työryhmässä on ammattilaisia ja pitkälle edenneitä opiskelijoita. Osa liikkeistä voisi olla potentiaalisesti vaarallisia, kertoo koreografi Jarkko Mandelin . Pitkässä nahkatakissa ja leveälierisessä hatussa esiintyvä Oskari Turpeinen eli Van Helsink osoittaa Lehtopolun kankkua, jossa ei ole karvoja enää ollenkaan. – Kivasti pilkottaa sulta toi, vampyyrinmetsästäjää tulkitseva Turpeinen nauraa ja osallistuu karvojen kiinnittämiseen. – Näetkö sää sieltä mitään? huolehtii Mandelin ja tulee tiiraamaan Lehtopolun käyttämää ihmissuden naamiota. – Kyllä mää mitään näen, mutta alaspäin katsoessa näen aika vähän, että lattia ja käännökset ovat vähän mössöä, tanssija luonnehtii. Kuinka taistelukuvioita harjoiteltiin? Katso video tästä: Eikä muuta kuin uudestaan. Ihmissusi ja kauhukirjallisuuden tuttu seivästäjä antautuvat jälleen villiin tangoon. Kun tangoilu päättyy, ihmissusi päätyy polvilleen lattialle ja heittää dramaattisesti päätään taakse kuin argentiinalaisen tangon taitaja konsanaan. Yhtäkkiä karvainen suden pää putoaa ja valahtaa lattialle, alta paljastuu Lehtopolun hikiset kasvot. Suden hurja, hampaat paljastava irvistys vaihtuu hymyyn, kun ihmissusi-Lehtopolku alkaa nauraa hersyvästi. – Se oli sitten semmoinen the end, Lehtopolku naurahtaa ja kaappaa päähineensä. Nauru on tärkeässä osassa myös koko tanssiteoksessa. Teoksessa Van Helsink päätyy seikkailemaan nahkatehtaassa eloon heränneeseen yliluonnolliseen maailmaan. Tarinassa yhdistetään Homeroksen Odysseia, kyklooppi, Hohto-elokuvasta tuttu kolmipyörä ja pikkutyttö, ihmissusi, liikkuvat limat, noita ja vampyyrinmetsästäjä, vampyyri sekä noidan herättämä epäkuolleitten armeija. – Halusimme tehdä seikkailun, jossa joku tyyppi harhailee jossakin paikassa. Ja sitten löysimme miljööksi Friitalan nahkatehtaan. Van Helsink tuli kuvioon huumorin kautta, Mandelin kertoo. Hetkinen. Eihän kauhu- ja fantasiagenre tavallisesti ole kovin huumoripitoista? Torahampaat ja ihmissudet ovat tavallisesti melko totista porukkaa. Totta, myöntää Mandelin. Ja juuri siksi niille pitääkin voida nauraa. Helsinkiläinen Mandelin on ollut fantasiaintoilija. Mandelin tutustui nuorena fantasiakirjallisuuteen Taru Sormusten herrasta -teoksen kautta. Tolkien-innostuksen myötä tulivat tutuiksi myös roolipelit, lautapelit, tietokonepelit. – Sormusten herrassa ei ole juuri mitään hauskaa tai hassua, siinä kamppaillaan tavallaan koko ajan elämän ja kuoleman kysymysten kanssa. Mandelin ymmärtää monien fanien uskollisen rakkauden lajiin, mutta häntä kiehtoo myös toinen puoli. Sama hahmogalleria toistuu fantasian piirissä hämmentävän usein, Mandelin toteaa. Hänestä tuntui siltä, että tarinassa kuin tarinassa kaivettiin esiin ne samat, loppuun kalutut keijut, vampyyrit, noidat ja haltiat. Koreografi Mandelin on kuitenkin toista maata. Hän on toiston ja totisuuden sijaan aina halunnut leikkiä. Ja hän löysi sukulaissieluja. Esimerkiksi Mandelin nostaa Munchkin-nimisen korttipelin. Pelissä seikkailee muun muassa Harry Potter-niminen gorilla, joka harrastaa savitöitä. Tarkoitus pelissä on sekoittaa ja nauraa itsestäänselvyyksille ja totutuille kaavoille. Fantasiagenre on Mandelinin mielestä lähtökohdiltaan aikuisten leikkiä ja siten aivan omiaan huumorille ja naurulle. Ja Mandelinin mielestä leikki-ikä on koko ikä. – Uskon, että Star Warsit pelasti juuri 1980-luku. Jos ne olisi julkaistu ensimmäistä kertaa vaikka 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa, ihmiset olisivat miettineet, että kuuluuko tämä ottaa oikeasti tosissaan vai eikö? Sama asia nimittäin vaivaa esimerkiksi Muumio - ja Van Helsing -elokuvia. Niitä katselleessaan on vähän kahden vaiheilla, että eihän tätä voi ottaa täysin vakavasti, eihän. Mekin mietimme, pitäisikö tanssiteokseen sijoittaa johonkin kohtaus, jossa heitettäisiin noppaa roolipelien hengessä: käykö kalpaten vai jäänkö henkiin, Mandelin tuumaa. – Laitanko hatun päähän vai otanko pois? kysyy Van Helsink Turpeinen. – Jätä hattu, se on komea, mutta ota rotsi pois, sun jalat näyttää pidemmiltä silleen, vastaa Mandelin. Van Helsink on tanssiteoksessa uskottavasta kostyymistään huolimatta oikea antisankari. Hän on aina askeleen jäljessä kaikkia teoksen tapahtumia. Perinteinen macho-vampyyrinmetsästäjä on joutunut luopumaan teoksessa roolistaan ja antautumaan toisenlaiseen olemukseen: hänet noidutaan ja hän on täysin ohjailtavissa marionetin lailla, vailla omaa tahtoa. Ihmissusikin joutuu uhrautumaan toivottoman vampyyrinmetsästäjän hengen puolesta, mutta noita ei häntä säästä: Van Helsink saa tarinan lopussa liudan lapsia noidan kanssa. Kysymys siitä, kuinka paljon Van Helsinkin ja noidan romanssissa on kyse vapaasta rakastumisesta vai noituuksien vallassa olemista, jätetään avoimeksi. Seivästäjälle jää suurperheonni, tai jos ei ehkä kenties vapaaehtoinen onni, niin ainakin suurperhe. Tämä kaikki tehdään aivan tahallaan ja tiedostaen, kertoo Mandelin. Taustalla on halu vaikuttaa miehisyyden kapeaan rooliin. Kolmen lapsen isän mielestä ramboilu on lähinnä tylsää. – En olisi halunnut, pystynyt enkä voinut tehdä sellaista sankaria, joka tulee paikalle, seivästää ja pelastaa puoli valtakuntaa. Se olisi vain tunkkaista. Me ollaan tosi paljon jouduttu keskustelemaan siitäkin, ettei teos mene sellaiseksi, että siellä on yksi kookas mies, joka pitelee hentoista naista. Ollaan tehty se niin, että Van Helsink kaatuilee ja sitä käännetään ja väännettään. Miehisen olennon kanssa sillä lailla pitää jo voida tehdä. – Olemme halunneet osallistua sen myötätunnottoman, kovan ja aggressiivisen mieskuvan purkamiseen. Se on vire pohjalla, joka vaikuttaa kaikkeen. Että katsojille heräisi se kysymys, että onko nää ihan tosissaan. Se ehkä oli mulla tässä jotenkin se lähtökohta. Ja vastaus siihen on, että me tehdään tätä ihan tosissaan, tekniikat ja trikit tehdään hyvin ja näyttävästi, mutta se onkin ainoa, missä ollaan tosissaan. Ensi-ilta lauantaina 2.11. Yhteensä esityksiä on kuusi. Teos toteutetaan Friitalan vanhan nahkatehtaan neljännessä kerroksessa, jonne katsojat ohjataan portaikkoa pitkin. Salissa ei ole penkkejä, vaan teosta saa seurata miten parhaaksi näkee katsojille varatulta alueelta. Kauhu- ja fantasiateemoista huolimatta teos ei ole liian pelottava lapsikatsojille. Koreografian teokseen on tehnyt helsinkiläinen Jarkko Mandelin. Esiintyjinä muun muassa Oskari Turpeinen, Riku Lehtopolku, Meri Tankka, Riikka Tankka, Ninni Keinokunnas, Aletta Salo, Karla Keinonen.