Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Muistoissamme: Muusikko Jussi Reunamäki säteili ympärilleen iloa ja hyväntuulisuutta

Muusikko, säveltäjä ja sovittaja Jussi Reunamäki kuoli yllättäen 29.01.2020. Hän oli syntynyt 10.12.1975. Viisivuotias Jussi oli isänsä mukana soitinliikkeessä, kun hän näki muiden soittimien joukossa pianon. Pieni sormi osoitti pianoa ja poika katsoi isäänsä. Isä, tunnettu harrastajamuusikko, ymmärsi heti yskän. Ulvilassa toimi Soimanni -nimisen liikkeen toimipiste, jossa annettiin myös pianotunteja. Jussi aloitti vakavammat kosketinsoitto-opinnot. Yläasteella ja lukiossa Jussin suunnitelmat olivat musiikin suhteen selvät. Asiaan tuli vielä lisäpontta legendaarisen musiikinopettajan, Tapani Kontulan, ehdottoman tuen muodossa. Jatsia sen olla piti! Konservatorioon piti myös tien käydä, mutta Ulvilalla ei ollut kiintiöpaikkaa Jussille Porin opinahjoon. Erilaisten oppisopimusten kautta Jussi malttoi vuoteen 1990 kun hän pääsi vuoden alussa Palmgren-opistoon. Kosketinsoitto-opinnot jatkuivat, soittamisen, teorian ja musiikin eri lainalaisuuksien merkeissä nyt konservatorioksi muuttuneessa oppilaitoksessa vuoteen 2004 saakka, jolloin Jussi Reunamäki valmistui ammattilaiseksi. Jussi oli myös opiskellut nuorisotyön ohjausta, koska halusi oppia tuntemaan nuoret muutenkin kuin vain musiikin ja soittamisen kautta. Sivuaineena Jussilla oli vielä rumpujensoitto, Ilpo Kallion opettaessa. Pianonsoiton opettajana Jussilla oli ollut koko opiskelunsa ajan Ilkka Poijärvi. Jo ennen valmistumistaan muusikko- ja musiikkipiireissä tiedettiin ja tunnettiin Jussi tyylitajuisena, nopeana, huumorintajuisena ja kilttinä muusikkona, jolla mikään musiikkilaji ei ollut vierasta. Nopeasti laskien vakinaisempia yhtyekokoonpanoja, joissa hän toimi kosketinsoittajana, oli parisenkymmentä. Jussi taiteili myös kymmenissä levytyksissä. Jussi Reunamäki säteili ympärilleen iloa ja hyväntuulisuutta, ja hän kuunteli myös muita, eikä arvostellut, jollei ollut syytä. Hänen lähipiirinsä ei muista koskaan tavanneensa häntä huonotuulisena. Jussista on myös sanottu, että hän oli niitä lahjakkuuksia, joita syntyy yksi sadassa vuodessa. Jos Jussista etsii paheita, löytyy hänen lievästä boheemivaihteestaan vain kompastuminen hyvään ruokaan silloin kun piti olla harjoituksissa. Myöhästyminen olikin hänen, kuitenkin hyvin viaton, tavaramerkkinsä. Eräässä orkesterissa kehiteltiin tähänkin asiaan keino. Jussille ilmoitettiin harjoitusten alkamisaika tuntia aiemmaksi kuin muille. Silloin hän oli aina ajoissa paikalla. Jussi Reunamäkeä jäivät kaipaamaan omaiset, valtava joukko ystäviä, opiskelu- ja soittajatovereita.