Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Legendaarinen musiikki-ikoni Dr. John oli elämys Porissa ja Raumalla

New Orleansin musiikki-ikoni Dr. John siirtyi kesäkuussa yläkerran orkesteriin 77-vuotiaana. Sanaa ”legendaarinen” käytetään musiikkijournalismissa holtittomasti. Dr. John oli niitä artisteja, joista määritelmää voi käyttää. Hänen musiikissaan kuului amerikkalaisen juurimusiikin kirjo bluesista jazziin ja rock and rollin poljennosta funkrytmeihin. Malcom John Rebennack Jr. aloitti muusikonuransa sessiokitaristina 1950-luvulla. Baaritappelussa vioittunut sormi pakotti Rebennackin vaihtamaan instrumentikseen pianon.Taiteilijanimen Dr. John hän otti käyttöön 1960-luvun lopulla. Tohtori yhdisti rytmibluesiinsa vaikutteita niin voodoo-seremonioista kuin psykedeelisestä rockista. Kiertue-elämän tuloksena oli heroiiniriippuvuus. Huumevieroitus päättyi vuonna 1989, mutta huumeidenkäytön aiheuttamat muistinmenetykset riivasivat häntä sen jälkeenkin. Kriitikko Jussi Niemi teki Soundi-lehteen 1980-luvulla jutun Dr. Johnista. Niemen mukaan Dr. John oli oikeasti sitä, mitä Tom Waits halusi olla teatraalisin keinoin. Kiitän Pori Jazzia ja Rauma Bluesia siitä, että olen saanut mahdollisuuden nähdä Dr. Johnin keikan kolme kertaa. Lyhyellä aikavälillä musiikkifestivaalien onnistumista mitataan yleisömäärällä ja taloudellisilla arvoilla. Se on väistämätöntä – kyse on myös liiketoiminnasta. Pitkällä aikavälillä festivaalien merkitys on paljon vuosittaista yleisömäärää suurempi. Festivaalitapahtuman kulttuurihistoriallinen arvo selviää vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Vuonna 2000 näin Dr. Johnin Pori Jazzin iltaklubissa. Karjarannan teurastamohallien kolkko akustiikka oli myrkkyä tohtorin soiton herkille nyansseille, ja keikka oli pettymys. Toista oli Rauma Bluesissa vuonna 2009. Bändin rumpali oli sairastunut, mikä oli onnekas sattuma. Tohtori päätti jättää loputkin bändistään pois ja soitti pianollaan hienon soolokeikan. Siinä tiivistyi hänen roolinsa New Orleansin rikkaan musiikkiperinnön vaalijana. Ensimmäinen näkemäni Dr. Johnin keikka oli jo kesällä 1990, jolloin Kirjurinluodolla esiintyi myös sokea kitaristivelho Jeff Healey. Mieleen jäi, että tohtori veti tyylikkään setin ja että Healeyn soolomaraton muuttui puuduttavaksi. Olin silloin 20-vuotias. Kepillään lavalle köpötellyt Dr. John näytti todella iäkkäältä. Ajattelin, että hyvä kun tuli keikka nähtyä: noin vanhalla ukolla ei ole varmaan elinvuosia paljoa jäljellä. Dr. John oli silloin nuorempi kuin minä nyt. Kimmo Ahonen Kirjoittaja on filosofian tohtori ja projektipäällikkö Porin yliopistokeskuksessa.