Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Työryhmä ehdottaa kotitalouden luottojen määrän sitomista vuosituloihin – "Alhainen korkotaso ei kannusta säästämään vaan velkaantumaan"

Valtio haluaa saada suomalaisten kotitalouksien ennätyksellisen velkaantuneisuuden kuriin. Keinoja tarjoaa valtiovarainministeriön työryhmä, joka luovutti tiistaina muistionsa valtiovarainministeri Mika Lintilälle (kesk.). Työryhmän puheenjohtaja, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja Leena Mörttinen kertoo Lännen Medialle, että keinoja tarvitaan, koska korkotaso on historiallisen matala. – Jos seuraa keskuspankkien viestintää, korkotaso pysyy todennäköisesti alhaisena aika pitkään. Tällaisessa tilanteessa voi hyvin olla, että oman talouden hallinta vähän karkaa käsistä. Vastaavasti talletuksille ei saa kovin hääppöistä tuottoa. Tilanne ei kannusta säästämään vaan velkaantumaan, Mörttinen sanoo. – Se on hieman pelottavaa. Kotitalouden ei pitäisi kantaa koko taakkaa talouden pyörien pyörittämisestä. Mieluummin soisi, että matala korkotaso ruokkisi terveitä investointeja. Jos se suuntautuu kotitalouksien velkaantumiseen ja ohittaa kotitalouden tulokehityksen, ei olla vakaalla pohjalla. Velat kotitalouden tulojen mukaan Ykköskonstina työryhmä ehdottaa enimmäisvelkasuhteen soveltamista. Siinä kotitalouden kaikkien velkojen määrä saisi olla uutta luottoa haettaessa enintään 4,5 kertaa kotitalouden vuotuisten bruttotulojen verran. Laskennassa otettaisiin huomioon uusi laina ja aiemmat lainat sekä osuus taloyhtiölainoista. – Markkinan luonne on muuttunut voimallisesti. Sinne on tullut uusia toimijoita, ja kotitalouden mahdollisuudet velkaantua ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Tällaisissa rajoitteissa on siis syytä huomioida kokonaisvelkaantuneisuus, eli kaikki velan eri muodot, Leena Mörttinen selventää. Esimerkkinä selvityksessä on aviopari, joka hakee 200 000 asuntolainaa yhteisvastuullisesti. Toisen puolison bruttotulot ovat 25 000 euroa ja toisen 40 000 euroa. Toisella on lisäksi 3 000 euron luottokorttilimiitti ja toisella vanhaa opintolainaa 15 000 euroa sekä 5 000 euron luottokorttilimiitti. Puolisoilla ei ole muita velkoja tai velkaosuuksia. Tällöin asuntolainaan sovellettava velkasuhde on uuden ja kaikkien vanhojen luottojen yhteissumma jaettuna yhteenlasketuilla vuosituloilla. Lopputulos on 3,43 eli 343 prosenttia. Se ei ylitä enimmäisrajaa. Enimmäisvelkasuhdetta laskettaessa kotitalouden tuloja ei tarkisteta jatkuvasti, vaan ainoastaan lainanottohetkellä. – Totta kai toivotaan, että jos suunnitellaan lisävelanottoa, kotitalous ottaa huomioon kyvyn maksaa se takaisin. Jos on erittäin heikossa tilanteessa ja hakee isoa velkataakkaa, on varmasti tärkeääkin pohtia kahdesti, onko velanotto perusteltua, Mörttinen toteaa. Taloyhtiöille uudisrakentamisessa 60 prosentin raja? Toinen ehdotettu keino on asuntoluoton enimmäistakaisinmaksuaika. Työryhmä suosittelee sellaiseksi 25 vuotta. Laina-aikana voisi silti edelleen sopia lyhennysvapaiden kaltaisista maksujärjestelyistä. Mörttisen mukaan lainojen takaisinmaksuajat ovat alkaneet kasvaa. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin, jossa takaisinmaksuajat ovat kasvaneet jo todella pitkiksi. – Ruotsin viranomaisille on ollut haastavaa keksiä keinoja hillitä takaisinmaksuaikoja, koska niihin on kauhean vaikea puuttua jälkikäteen. On parempi vaikuttaa markkinaan etukäteen, eikä vasta silloin, kun maito on jo maassa. Kolmantena konstina työryhmä ehdottaa taloyhtiölainojen rajoittamista uudisrakentamisessa. Taloyhtiö saisi lainaa enintään 60 prosenttia myytävien asuntojen velattomasta hinnasta. Takaisinmaksuaika voisi olla enintään 25 vuotta, eikä lyhennysvapaita sallittaisi viiteen vuoteen asunnon valmistumisesta. Mörttisen mielestä on ollut mielenkiintoista, miten nopeasti taloyhtiölainat ovat kasvaneet. – Sijoittajat hyödyntävät niitä mielellään, mutta lainaa ottavassa asunto-osakeyhtiössä ollaan yhteisvastuullisia veloista. On käynyt ilmi, että tarjolla pitäisi olla standardoidumpaa informaatiota kotitalouksille, jotka lainoja ottavat. Pitäisi huolehtia siitä, että kotitalous ymmärtää vastuunsa, jonka se ottaa kantaakseen, kun menee mukaan taloyhtiölainaan. Mörttisen mukaan taloyhtiölainojen lyhennysvapaakäytännöt ovat olleet paikoin agressiivisia, kun lyhennysvapaa on saattanut venyä jopa viiteen vuoteen. – Maksujen suuruus voi yllättää kotitalouden, kun lyhennykset alkavat. On ollut myös tilanteita, että tontti ei ole ollutkaan omistettu vaan vuokratontti, ja siihenkin liittyvät vastikkeet pitää maksaa. Kaikki tämä voi tulla yllätyksenä, Mörttinen kertoo. – Asunto-osakeyhtiön taloyhtiölainan kautta tapahtuva velkaantuminen on hankalammin hallittavaa ja vaikeammin ymmärrettävää. Sen takia se on otettu erityisfokukseen Asuntoluotonanto ei kiristyisi nykyisestä merkittävästi Ehdotuksen mukaan lainakatto eli enimmäisluototussuhde pysyisi ennallaan, mutta koskisi jatkossa myös muita asuntolainojen myöntäjiä kuin luottolaitoksia. Nykyisin asuntolainan määrä saa olla lainaa myönnettäessä enintään 85 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta. Ensiasunnoissa katto on 95 prosenttia. Mörttisen mukaan ehdotukset eivät merkittävästi kiristäisi asuntoluotonantoa, mutta markkinoiden ylikuumentumiseen pitää varautua. Hänen mukaansa asuntoluottoja enemmän on oltu huolissaan kulutusluottojen ja pikavippien voimakkaasta kasvusta sekä maksuvaikeuksissa olevien kotitalouksien ja taloyhtiölainojen kasvusta. – Meillä ei ole suurta huolta kotitalouksien asuntovelan määrästä, mutta kokonaisvelan määrän kasvu on toki huolestuttava. Luottolaitoksia laajempi soveltamisalue koskisi muitakin sääntöjä. Tietyin ehdoin luotonantajat voisivat silti poiketa säännöistä. Valvonta Finanssivalvonnalle ja kaikki luotot rekisteriin? Työryhmän ehdotuksiin kuuluu myös kuluttajaluotonantajien valvonnan siirtäminen Finanssivalvonnalle. Nyt valvonnasta vastaa Etelä-Suomen aluehallintavirasto. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi pikavippiyrityksiä ja vertaislainanvälittäjiä, jotka tarjoavat luottoa kotitalouksille. – On todella tärkeää, että saamme tasaisen pelikentän, jossa kaikkia toimijoita kohdellaan samalla tavalla. Tuomme muutkin toimijat kuin pankit ja luottolaitokset Finanssivalvonnan valvottavaksi. Tämä toivon mukaan auttaa kulutusluottojen menettelytapavalvonnan ja kuluttajasuojan valvonnan vahvistamisessa, Leena Mörttinen kertoo. Samalla kehitettäisiin maksukyvyttömyysriskien hallinnan sääntelyä ja luottokelpoisuusarvioinnin vaatimuksia. Työryhmä pitää tärkeänä, että Suomessa otetaan käyttöön positiivinen luottorekisteri, josta näkyvät henkilön kaikki luotot. Rekisterin perustaminen sisältyy hallitusohjelmaan. EU-valvoja suositteli Suomelle velkaantumista hillitseviä toimia Enimmäisvelkasuhteen kaltainen väline, jossa otetaan huomioon velan suhde tuloihin, on jo käytössä monessa muussa maassa. – Enimmäisvelkasuhteen on katsottu olevan yleisesti hyödyllinen ja vaikuttavan markkinaan. Se myös antaa väylän valvojalle käyttää omaa päätöksentekoaan ja kiristää tai löysätä sitä markkinatilanteen mukaan, Mörttinen kertoo. Työryhmän muistion vastaanottanut valtiovarainministeri Mika Lintilä sanoi pitävänsä hyvänä, että kotitalouksien velkaantumisen hillitsemistä on pohdittu työryhmässä kattavasti. – Kotitalouksien velkaantumiskehitys on huolestuttava, ja EU-valvoja suositteli Suomelle toimenpiteitä sen rajoittamiseksi, Lintilä muistutti. – Raportti antaa nyt pohjan käydä laaja-alainen keskustelu keinoista, joita meidän tulisi ottaa käyttöön. Valtiovarainministeriö lähettää ehdotukset lausuntokierrokselle. Lausuntoaika päättyy 29. marraskuuta. Suomalaisilla kotitalouksilla on tuloihinsa nähden velkaa keskimäärin lähes 130 prosenttia. Luku on ennätyksellinen. Suhdeluku tarkoittaa, että velkaa on noin 16 kuukauden käytettävissä olevien tulojen verran. Lisäksi tilastojen ulkopuolelle jäävät muiden kuin pankkien myöntämät luotot. Ne ovat lisääntyneet. Asuntolainojen määrä on noussut tasaisesti viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Ensi vuonna niiden odotetaan ylittävän 100 miljardin euron haamurajan. Sama voimakas kasvu pätee taloyhtiölainoihin ja vakuudettomiin kulutusluottoihin. Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste ylittää selvästi sekä euroalueen että EU-maiden keskiarvon, mutta se ei ole yhtä korkea kuin tulotasoltaan samaa luokkaa olevissa Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa.