Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Konserttiarvio: Kulmikkaan kitaroinnin sankarihahmo Marc Ribot vei kuulijat arvaamattoman kiehtovalle musiikkimatkalle – kuinka monta sävellystä tunnistit?

Musiikki Marc Ribot Validi Karkia -klubi 29. tammikuuta Studio Hilkassa. Tervetuloa musiikilliselle maailmanympärysmatkalle! Oppaanamme toimii rohisevan, romuluisen kitaransoiton kiistaton mestari, Marc Ribot . Myönnettäköön, että matka viivähtää suurimman osan kestostaan New Orleansin ja Karibian maisemissa. Sieltä suunnalta oppaamme nappaa kyytiin jazzstandardeja, Albert Aylerin ja John Coltranen sävellyksiä sekä kuubalaisia tanssirytmejä. Kaikki tämä suodattuu elämää nähneen akustisen kitaran läpi, jota Ribot käsittelee roisilla otteella nauhojen kirskunnasta, sattumanvaraisista ohi-iskuista ja ajoittaisesta epävireestä välittämättä. Nyt ei hienostella! Pipopäinen, pöpilästä karanneen katusoittajan oloinen maestro räimii kumara-asennossa kappaleen kuin kappaleen aivan omaan muotoonsa. Improvisoidut osuudet rikkovat teemoja iskeytyen sinne sun tänne. Ekspressiivisestä, monisävyisestä soitosta tunnistaa jatkuvasti Ribotin kädenjäljen. Kimpoilevien temponvaihdosten, laajan dynamiikan ja hillittömän tajunnanvirran lisäksi Ribot taipuu myös kauniiseen melodiseen maalailuun. Parhaiten tämä käy ilmi haitilaisen klassisen musiikin mestarin Frantz Casseusin hillitymmissä sävelmissä, joita Ribot kohtelee oppipojan kunnioituksella. Matka saa hupaisia piirteitä, ja välillä alus vaikuttaa seilaavan eri suuntiin aivan arpapelillä, mutta joku kumma logiikka tässä kaikessa poukkoilussa piilee. Kokonaisuuden nivovat yhteen Ribotin omat, melko minimalistiset sävellykset, jotka ovat peräisin hänen akustiselta soololevyltään Silent Movies . Ribot tunnetaan myös poliittisesta aktiivisuudestaan, mikä kiteytyi hänen edellisellä levytyksellään Songs Of Resistance 1942–2018. Siinä Donald Trumpin politiikka sai kyytiä lukuisten vierailevien laulajien voimalla. Porissa ei kuitenkaan kuulla poliittisia palopuheita, vaan Ribot luottaa kitaran ääneen. Välispiikit ovat aluksi lähinnä murahtelua ja kitaran epävireen manaamista. Vähitellen vähäpuheinen herra osoittautuu kuitenkin kovin sympaattiseksi ja äityy vilpittömästi kehumaan yleisöä ja Studio Hilkkaa, joka osoittautuu erinomaiseksi tilaksi Ribot-show’n kaltaiselle intiimille esitykselle.