Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Ay-liitot nykyaikaan – vastuuton lakkoilu on lopetettava

Jarno Strengell kirjoitti ay-liittojen tarpeellisuudesta. (SK 12.1.) Kirjoituksen sisältö oli kovin yksipuolinen, eikä siinä lainkaan otettu huomioon, että työsuhteessa on aina kaksi osapuolta, joilla kummallakin on omat tarpeensa. Strengell kirjoitti ay-liittojen aikaansaamista hyvistä asioista, jotka tänä päivänäkin ovat työmarkkinaehtojen perusta. Ja näinhän se on. Monet lait, asetukset ja työehtosopimus määrittävät työsuhdetta ja tekevät siitä selkeän. Liitot ovat saaneet paljon hyvää aikaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, ovatko liitot jämähtäneet menneisyyteen, eivätkä suostu uudistumaan edes globaalin kilpailun paineessa? Esimerkiksi lakkoilu on järeä ase, jonka käyttämisessä suhteellisuudentaju on kokonaan kadonnut. Varsinkin tukilakot saattavat pysäyttää koko maan. Missä on vastuullisuus ja järjenkäyttö? Työehtosopimuksen voimassa ollessa lähdetään helposti jopa laittomiin lakkoihin. Joukkovoima on paikallaan tarpeellista, mutta väärinkäytettynä se on yhteiskunnan toimintaa lamauttavaa, lähes rikollista. Jos yksittäinen henkilö vahingoittaa toisen liiketoimintaa, hän joutuu vastuuseen. Ay-liitot tekevät saman rangaistuksetta tai merkityksettömällä sanktiolla. Paikallinen sopiminen tarvitaan kaikkiin ja kaikenkokoisiin yrityksiin. Tässä meidän pitäisi siirtyä lähemmäs tanskalaista mallia. Työtä tehdään silloin kuin sitä on. Ja jos ei ole, niin tyhjästä työnantajan ei tarvitse maksaa. Suomessa on lähes 300 000 pk-yritystä, joista 93 prosenttia työllistää alle 10 henkilöä. Yksinyrittäjiä oli Tilastokeskuksen mukaan 182 000 vuonna 2018. Suurin yksittäinen syy kustannuksen lisäksi, miksi yksinyrittäjä ei palkkaa ensimmäistä työntekijää, on pelko. Pelko siitä, että rekrytointi on väärä, eikä työntekijästä pääse hevin eroon. Onko tässä järjen hiventä? Jopa kymmeniä tuhansia työpaikkoja syntyisi, jos ay-liitot suostuisivat myöntymään nykypäivään sopiviin, joustaviin, työehtoihin. Vuosilomien kustannuksissa on yksi jäänne menneisyydestä. Työnantaja maksaa palkallisen loman lisäksi lomarahaa, joka on perua 70-luvulta, jolloin työntekijät uhkasivat lähteä Ruotsiin, ja Metalliliitto halusi houkutella heidät takaisin töihin pitkän lakon jälkeen. Työnantaja maksaa lomasta puolitoistakertaisen kustannuksen, eikä saa edes työpanosta siltä ajalta. Pienelle yritykselle lomakustannukset ovat mittava lovi rahoituksessa. Yksinyrittäjä miettii kaksi kertaa, onko varaa palkata ketään. Julkisen sektorin lomanmääräytyminen on myös syytä synkronoida yksityissektorin kanssa. Tällöin lomaa kertyy enintään 30 päivää vuodessa ja lauantai lasketaan lomapäiviä kuluttavaksi. Nyt julkisen sektorin työntekijä saattaa lomailla lähes 8 viikkoa vuodessa yksityissektorin viiden viikon sijaan. Strengell piti ay-liittojen jäsenmaksua pienenä hyötyihin nähden. Summat ovat toki merkittäviä. Teollisuusliiton jäsen maksaa 1,35 prosenttia veronalaisesta palkastaan eli kolmen tonnin palkalla noin 500 euroa vuodessa. Tehyn jäsenellä vastaava prosentti on 1,1. YTK:n jäsenmaksu vuodelle 2020 on 92 euroa. Ero on merkittävä, eikä olekaan mikään ihme, että noin 400 000 suomalaista on hankkinut työttömyysturvansa YTK:sta. Ay-liittojen jäsenmaksun perinnän ja tilityksen tekee useimmiten työnantaja omalla kustannuksellaan. Onkin melko absurdia, että työnantaja huolehtii ay-liiton saamasta sujuvasta ja verottomasta tulovirrasta, ja palkkioksi saa mahdollisesti lakon, joka lamauttaa koko liiketoiminnan. Eija Rontu Pori