Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Avi pyysi julkisista asiakirjoista virheellistä jättimaksua – Apulaisoikeuskansleri antoi nuhteet ja viittasi julkisuuslakiin

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue ilmoitti toimittajalle virheellisen hinnan, kun tämä teki reilu vuosi sitten tietopyynnön julkisista asiakirjoista jutuntekoa varten. Aluehallintovirasto (avi) kertoi, että tapaturmien tarkastuskertomukset saisi vain tuhansien eurojen korvausta vastaan. Avilta pyydettiin myös mahdollisuutta päästä sen tiloihin tutustumaan tarkastuskertomuksiin, mutta viraston edustajan mukaan se ei ollut mahdollista. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan avi sovelsi vuoden 2016 maksupäätöstä voimassa olleen 2018 annetun päätöksen sijaan. Lisäksi hän korosti, että julkisuuslain mukaan pyynnön toteuttaminen on lähtökohta. Siitä poikkeaminen on mahdollista vain, jos se aiheuttaa kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Tapaturmatarkastuksesta laaditaan yksi tai useampi kertomus, ja ne ovat julkisia asiakirjoja. Lännen Medialle juttua tehnyt toimittaja Teppo Kuittinen pyysi tapaturmatarkastuskertomuksia vuosilta 2017 ja 2018. Kertomukset olisivat maksaneet yhteensä yli 2 300 euroa, jos asiakirjat olisi toimitettu digitaalisesti. Tulostettuna hinta olisi ollut vielä selvästi korkeampi. – Alustava arvio on, että noin 200 tarkastuskertomuksen kaivamiseen arkistosta ja skannaamiseen kuluu aikaa 21,75 h * 86 €/h + alv 24 % = 2.319,42 €, avin lähettämässä sähköpostiviestissä todettiin. Toimittaja kanteli asiasta julkisuuslain noudattamista valvovalle oikeuskanslerinvirastolle. "Viranomaisten hinnoittelu estää julkisen vallankäytön valvonnan" Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoittama korkea hinta julkisesta asiakirjasta ei ole yksittäistapaus. Journalistiliiton lakimies Tytti Oras kertoi Kuittisen jutussa kesäkuussa 2018, että toimittajat ovat ilmoittaneet liitolle myös muista tapauksista, joissa viranomainen on asettanut korkean hinnan julkisille asiakirjoille. – Tämä on sananvapauden kannalta ongelmallista. Tällainen hinnoittelukäytäntö estää käytännössä julkisen vallankäytön valvonnan, Oras totesi. Myös apulaisoikeuskansleri viittaa julkisuuslain tarkoitukseen. Vaikka ehdotonta velvollisuutta antaa asiakirjoja ei ole, lakia tulisi tulkita niin, että ei tosiasiallisesti rajoitettaisi perusoikeutta tiedon saamiseen. – Viranomainen ei voi laiminlyötyään hyvän tiedonhallintatavan noudattamisen vedota asiakirjojen etsimisen työläyteen. Voimavarojen niukkuus ei voi olla pätevä peruste jättää viranomaisen tehtäviksi säädettyjä tehtäviä suorittamatta, apulaisoikeuskansleri toteaa ratkaisussaan.