Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Elina Wallin ylistää kolumnissaan päiväkodin henkilökuntaa: ”Kiitos Tiinat, Leenat ja Anetet!”

Kevät o uure kasvu, uure alvu ja kentiäs elämämuutostenki aikaa. Luanto herrää sammaa tahtii, ko ihmiset nousee koloistas ja nostaa takapuale pystöö kukkamaa reunas. Uusi alkui o koululuakat täynnäs. Ylioppilaat painaa valkolakit päähäs ja erilaiset kuplivat lasit nostetaan valmistumiste, uusie alkuje kunniaks. Meil o alkuvuasi opeteltu uut arkirytmii. Pikkuflikka alotti päiväkoris, mitä mää vanha-aikasesti sano tarhaks. Reipas neitokaine ei paljoo nokkaas flotkauttanu uurest ympäristös ja uusist ihmisist. Eikä silti me kotonakkaa siit mittää se suurempaa nummeroo nostettu. Ainoo, mikä haittas mennoo, oli kuukausikaupal sairastellut lastetaurit. Nyte, ko niist o toistaseks selvitty, o aikaa ja voimii kattel kokonaisuut ja ihmetel. Piäni ihmistaimi o oppinu mont tärkeet taitoo yhres toimimisest, isommas porukas ruakailemisest, leikkimisest ja tiäs mist. Tuntuu valtava suurelt etuoikeurelt saatel laps ryhmää, josa hänest piretää huali ja annetaa paljo virikkeit jokasen päivän. Yksistäs ajatus siit, mitä laps kokkee, o jo merkittävä. Ja mitä me aikuiset koetaa? Joka aamu ja joka ikine iltapäivä iloset tarhatätit ottaa lapset vastaa. Joka päivä meil vanhemmil kerrotaa pääpiirteissäs millail päivä o menny, jokasest mukulast muistetaa sannoo jottai. Joka ikisest. Päivittäi mää jaksa hämmästel sitä. Eikä selitykseks riit se, et heil siit maksetaa. Kui moni meist jaksaa hymyil, nauraa ja motivoituu joka päivä uurestas omast tyästäs? Vaatii myäski valtava suurt rohkeut ottaa vastuu muitte mukuloist! Tarha ja se ihmiste merkitys o yllättävänki iso. Mää muista itte omast tarha-ajastani Käppäräs jottai yksittäisii muistikuvvii. Vaikkei muistot ol kovi selkeit, o mul jääny siit hyvi rauhalline ja lämpöne olo. Ei siis pelottanu yhtää toimittaa ommaa jälkikasvuu päivähoitoo. Omat tarhatätit, vuakot ja ullat o jääny miälee samallail ko nyte nämä meijjä jokapäiväsee elämää kuuluvat uuret hoitajat. Jos aamukiukku yllättää arken, o lohtu melko helppo. Luettelo oma ryhmä aikuisist nostaa hymy huulil ja pistää pikkusii kinttuihi vauhtii: vaippa, paita, housut, sukat lennähtää pääl ja suunta eteisee o jo otettu. Lämpö läikähtää ittel, ko huamaa, et lapsel o turvalline ja toiveikas miäli alottaa uus tarhapäivä. Kevät o myäski kiitokse aikaa. Kiitos kaikki tiinat, leenat ja anetet, jokka päiväst ja flunssast toisee olette valmiit tarttumaa uutee päivää ilosel miälel. Luulisin, etten ol yksi sanomas, et mee vanhempie o äärimmäise helppo jättää piltit juur tee huamaanne. Tyänne o arvokast ja me tiäretää se.