Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Pitääkö urheilun viihdyttää – ja millä tavalla?

Nälkäinen yleisö kyllästyi varsin nopeasti, kun Ronda Rouseyn legendaarisen voittoputken katkaisijana otsikoihin aikoinaan noussut vapaaottelutähti Holly Holm ahdisti vastustajansa Raquel "Rocky" Penningtonin häkkiä vasten viime lauantain UFC 246 -tapahtumassa. Holm teki sen, mitä piti, eikä turhautunut Pennington saanut juuri mitään aikaiseksi. Oli kuin lapsi olisi irrottanut hyönteiseltä siivet. Tämä toimiva taktiikka toistui erästä toiseen ja johti lopulta siihen, että summeri soi, kun ottelun aikaraja päättyi. Sen jälkeen tuomari nosti Holmin käden ilmaan voiton merkiksi – täysin ansaitusti. Yleisö ei kuitenkaan viihtynyt, koska se olisi halunnut nähdä jotain muuta, kenties näyttäviä iskuja ja jopa verta. Vapaaottelu on kamppailu-urheilua, ja yksi osa kamppailua on se, että tietää, miten toinen pidetään aisoissa. Pelkkä tieto ei toki riitä, vaan sen lisäksi pitää kyetä siihen. Tämän vuoksi Holmin suoritus oli oppikirjan mukainen ja kaiken kaikkiaan vakuuttava. Siitä kertoi myös Penningtonin pöllämystynyt ilme heti ottelun jälkeen. Kamppailu ei mennyt lainkaan niin kuin hän oli suunnitellut, vaan Holm oli koko ajan askeleen edellä. Juuri tässä piilee vapaaottelun suola. Se, mitä häkissä tapahtuu, on äärimmäisen pienestä kiinni, ja ottelut voivat loppua silmänräpäyksessä. Joskus taas ottelijan taktiikka pelaa täydellisesti, ja vastustaja joutuu ahdinkoon kuin, no, pahaa aavistamaton hyönteinen lihansyöjäkasvin kitaan. Siinä on yhtä lailla sitä mielenkiintoa ja viihdettä, jos katsoo lajia sen ajoittain veristä pintaa syvemmältä. Viime viikolla otsikoihin nousi myös toisenlainen rähinä, kun Montreal Canadiensin porilaishyökkääjä Jesperi Kotkaniemi antoi palaa ja tykitti Philadelphia Flyersin ruotsalaispuolustaja Robert Häggiä suoraan päähän. Kyseessä oli Kotkaniemen NHL-uran ensimmäinen tappelu. Siitä yleisö kyllä syttyi, vaikkei se vaikuta lopputulokseen. Se on viihdettä ja toimintaa – nautintoa nälkäiselle yleisölle, joka vaatii, että joku jo paukauttaisi kiekon verkkoon. Jääkiekossa kaikkein jännittävin tilanne on mielestäni se, kun kumpikaan joukkue ei ole vielä ehtinyt tehdä maalia. Silloin näytelmän käsikirjoitus on mysteeri ja sitä koukuttavampi, mitä kauemmin avausmaalia pitää odottaa. Sen jälkeen vaarana on, että ottelun lopputulos ratkeaa ennen aikojaan. Kiri on toki joskus mahdollinen ja parhaimmillaan mahtava, mutta surkein on lohduton loppu – varsinkin, jos kotijoukkue kärsii. Silloin yleisölle olisi hyvä tarjota jotakin sellaista, mikä saa katsojat hyvälle mielelle. UFC 246:ssa se sattui olemaan Conor McGregorin spektaakkelimainen näytös, mutta jääkiekko-ottelussa viihdettä voisi luoda muin tavoin kuin nyrkein.