Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Kuorosota joululauluista: Kirkosta otetaan hyöty irti, mutta sanoma ei saisi näkyä eikä kuulua

Rauman seurakunnan kirkkoherra Henry Liivola sai joulun alla lapiokaupalla lunta sakastiin. Kaikkihan lähti siitä, kun Teljän Kamarikuorolle ilmoitettiin, että "kuorojen vierailut häiritsevät eri uskontojen tasa-arvoa eikä [Satasairaalan] osastoilla tapahtuvia kuorovierailuja pidetä enää sopivina ( satakunnankansa.fi 20.12 .) Tämä tarkoitti sitä, että kuorot laulakoot yhteisissä tiloissa. Kun Liivolalta kysyttiin kommenttia, hän vastasi ( satakunnankansa.fi 20.12 ): – Rintamallakin rukoiltiin ja laulettiin Enkeli taivaan niin, että se kuului naapurin puolelle. Se voimaannutti meitä etulinjassa ja kotirintamalla. Ei vaadittu erillisiä tilaisuuksia korsun ulkopuolelle, ja kyllä silloin kelpasi kirkko, kun sankarivainajia alkoi tulla ja siunattiin. Liivolan ajatuksille löytyi ymmärtäjiä, mutta kova oli vastatulikin. Talvisota mainittu, taas ratsastetaan veteraaneilla, nyt lähti laukalle. Mutta lähtikö? Entä jos Liivola sanoikin julkisesti vain sen, mitä moni pappi ajattelee, mutta pitää suunsa kiinni? Liivolan muistutus siitä, kuinka kirkko kelpasi, "kun sankarivainajia alkoi tulla", ei ole tuulesta temmattu. Se vertautuu nykyaikaan. Kirkko kelpaa, kun on hätä. Muuten kirkko ei oikein saisi kuulua eikä näkyä. Kirkon edustajilta vaaditaan, että he hiljaa alistuvat hyötykäytettäviksi. Niin moni heistä tekeekin. On sairaalapappeja, jotka pyydettäessä tulevat mukisematta uskonnottoman sängyn viereen, on diakoneja, jotka eivät käännä selkää. Hautapaikankin uskonnoton saa kirkkomaalta samalla hinnalla kuin kirkollisveroa maksava. Ei ole kauaa siitä, kun evankelis-luterilaista kirkkoa moitittiin seinien sisään sulkeutumisesta. Sanottiin, että pitää tulla ulos, mennä sinne, missä ihmisetkin ovat. "Kuorosodan" puhjettua kannatusta sai päinvastainen ajatus. Sen mukaan kirkon tulisi taas palata neljän seinän sisälle. Perässä menköön se, joka menee. Jos kirkko kääntyy sisäänpäin, miten kävisi esimerkiksi diakoniatyön? Sehän on jalkautuvaa työtä. Työtä, jonka vuoksi monet pysyvät kirkon jäseninä, vaikka eivät uskossa olekaan.