Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Suomi laittaa sormensa kolmannen suurvallan valtimolle – Niinistö ei kiistä Venäjän mahtia, Putinin kanssa ei tabuja

Mitä olisi loppukesä ilman Vladimir Putinin vierailua? Venäjän ja Suomen presidentit tapaavat säännöllisesti, eikä maiden välillä ole nyt polttavia kahdenvälisiä ongelmia. Niinpä Helsingissä luodaan keskiviikkona pohjaa kansainväliselle vuoropuhelulle, jossa Suomi haluaa olla rakentava toimija. Presidentti Sauli Niinistö esitteli suurlähettiläspäivien puheessaan tiistaina suurvaltapolitiikan kolmion, jonka kulmina ovat Washington, Peking ja Moskova. Hän muistutti Yhdysvaltojen ja Kiinan olevan jättiläisinä omassa sarjassaan talouden alalla, mutta jatkoi sitten: ”Sotilaallisella ja poliittisella voimallaan Venäjä on kiistatta osoittanut olevansa kolmas suurvalta." Puheet kiistattomasta suurvalta-asemasta varmaankin hivelevät venäläisiä. He ovat usein saaneet lännestä kuulla esimerkiksi taloutensa olevan Benelux-maiden eli Hollannin, Belgian ja Luxemburgin kokoluokkaa. Suomelle Venäjä on myös taloudessa merkittävä kumppani. Niinistön piirtämän suurvaltojen kolmion keskellä on EU, jota suurvaltapolitiikan ristipaine pyörittää. Jäsenmaa Suomi sen sijaan katsoo eteenpäin vakauden perikuvana. Putinin vierailu Helsinkiin ja Presidentinlinnaan antaa Niinistölle tilaisuuden tunnustella, missä rytmissä kolmannen suurvallan valtimo sykkii. Illallinen historiallisessa Suomenlinnassa on tärkeä jatko: miesten tavaksi on tullut keskustella myös kahdestaan, vain tulkit mukana. Putinin avustaja Juri Ushakov kertoi aiemmin uutistoimisto Ria Novostille, että tapaamisen aiheina ovat vuorovaikutus arktisella alueella, Itämeren lentoturvallisuuden parantaminen sekä alueelliset ja kansainväliset asiat. Venäläisten muotoilu on lavea, ja siihen voisi suomalainen lisätä Ukrainan, jonne Niinistö matkustaa uuden presidentin Volodymyr Zelenskyin luo syyskuussa. Oppositioprotestit haastavat Putinin Venäjän mahtimies tulee Helsinkiin pitkästä aikaa edes vähän altavastaajana. Toistuvat rehellisiä vaaleja ja poliittisia vapauksia vaativat mielenosoitukset ovat haastaneet Putinin hallinnon Moskovan kaduilla. Protesteihin vastaaminen joukkopidätyksillä kertoo eliitin huolesta. Kansainvälisesti Venäjä on kuitenkin liukunut pakotepaitsiostaan taas vähän parempiin puheväleihin EU:n johtomaiden kanssa. Yhdysvalloissa Trumpin miesten vehkeilytutkinnat ovat tehneet Venäjästä hankalan aiheen. Washington asetti elokuussa Venäjälle lisäpakotteita tukeakseen Britanniaa, joka tutkii ex-kaksoisagentti Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä murhayritystä myrkyttämällä. Venäjän länsisuhteiden vajoaminen aallonpohjaan ja toipuminen ajan myötä on ollut Putinin kaudella toistuva sykli. Kun Venäjä tekee – tai sen epäillään tekevän – jotain pöyristyttävää, länsimaiden johtama kansainvälinen yhteisö tuomitsee sen. Sitten aikaa kuluu ja Venäjälle avataan uudestaan ovia toiveikkaana. Toistaiseksi on aina tapahtunut jotain, joka palauttaa kehän alkuunsa. EU pitänee Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sotatoimien takia asetetut pakotteet voimassa, kunnes niiden syy poistuu. Putinin hallinto on paaluttanut suosionsa sen varaan, että Krimistä osana Venäjää ei luovuta. Itä-Ukrainan sotatoimissa Venäjä kiistää sitkeästi olevansa osapuolena, mikä tekee rauhanneuvotteluista liki mahdottomia. Ranskassa Putin totesi, että minkä tahansa tapaamisen pitäisi johtaa tuloksiin. Sellaisia ei hevillä ole luvassa niin sanotun Normandian nelikon eli Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan neuvotteluista. Suomen suunnalla Putin voi esittää näkemyksiään mutkattomasti. On mielenkiintoista nähdä, aukeaako Ukrainan umpisolmu yhtään. Pakotepolitiikan ulkopuolisia asioita EU:ssa yhteisesti päätetyn pakotepolitiikan selkeys antaa Suomelle selkänojan. Kaikista muista aihepiireistä voidaan Putinin kanssa neuvotella. Niinistö haluaa kehittää suhteita ja pitää ystävyyttä yllä. Hän on moneen kertaan todistanut, että naapurimaiden presidenttien välillä ei ole tabuja. Kun on yhteistä rajaa yli 1 300 kilometriä, pitääkin tavata ja puhua kaikesta. Keskustelun avoimuutta osoitti myös Putinin maanantainen vierailu Ranskaan presidentti Emmanuel Macronin kesäresidenssiin. Macron esitti toiveen, että Venäjästä tulisi kiinteämpi osa Eurooppaa, johon maa kulttuuriltaan hänen mukaansa kuuluu. Macron puhui ranskalaisten visiona Euroopasta, joka ulottuu Lissabonista Vladivostokiin eli Venäjän Kaukoitään. Samalla hän muistutti kiertelemättä Putinia tarpeesta hyväksyä kansalaisten perusoikeudet: kokoontumisvapaus, sananvapaus ja vastaehdokkaiden asettaminen vaaleihin. Putin kiersi Macronin kaunopuheisen arvostelun totutusti. Hän huomautti muka ujona, että Pariisin kaduilla on viime aikoina nähty väkivaltaa ja rikollisuutta keltaliivien protestien muodossa. Eihän Venäjä toki sellaista halua Moskovan kaduille, Putin sanoi, ja vaati oppositioehdokkailta Venäjän lakien noudattamista. Venäjällä tällaista ajattelua on kuvattu sanonnalla: ”Ystäville kaikki, ja muita varten on laki”. Ei silti ole mahdotonta, että korkean tason arvostelu vaikuttaisi Putiniin. Putin pitää salaisuudet visusti Ranskassa toimittajia kiinnosti myös Arkangelin alueen salailtu räjähdys, josta vapautui lyhytaikaisesti radioaktiivista säteilyä Severodvinskin sukellusvenekaupunkiin. Ainakin viisi tutkijaa kuoli räjähdyksessä. Putin väisti turman syystä kertomisen, mikä kävikin helposti, sillä asiaa kysynyt toimittaja erehtyi puhumaan ”Siperian välikohtauksesta”. Arkangelin seutu ei ole Siperiaa, vaan lähellä Suomea oleva Venäjän osa. Aihe kiinnostaa siis yleisöä täälläkin, eikä vähiten ydinturvallisuuteen liittyvien tietojen avoimen vaihdon osalta. Ranskassa Putin pääsi toteamalla, että onnettomuudessa kuolleet tekivät Venäjälle erityisen tärkeää työtä. Kyse oli kaikesta päättäen ohjuskokeista suljetulla sotilasalueella. Kirjoittaja on entinen Moskovan kirjeenvaihtaja ja Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.