Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Murtautujat tunkeutuivat asemarakennuksen ovesta saranapuolelta sisään

Nakkilan Vammaiset ry:n puheenjohtajan ja vapaaehtoistyöntekijän Pirkko Rannen kauppareissu venähti perjantaina pitkäksi. Tapansa mukaan hän keskustaan kauppaan tullessaan ajoi myös yhdistyksen omistaman entisen asemarakennuksen ympäri. – Huomasin heti, että takaovi oli jotenkin vinossa. Se oli väännetty rikki saranoiltaan, Pirkko Ranne kertoo. Murtojäljet havaittuaan Ranne soitti heti poliisille. Hän muisti vuoden takaa poliisin ohjeet, ettei sisään tule mennä ennen kuin poliisi saapuu paikalle. – Melko nopeasti poliisi ehti paikalle ja suoritti rikospaikkatutkinnan. Rahaahan sieltä oli etsitty, Ranne huokaa. Kirpputorille oli murtauduttu keskiviikon ja perjantain välisenä aikana, todennäköisimmin siis keskiviikon ja torstain tai torstain ja perjantain välisenä yönä. Päiväsaikaan tuskin aivan kylän keskeisimmillä paikoilla murtopuuhiin ryhdytään. Murtojäljistä Pirkko Ranne arvelee, ettei kyseessä ole mikään lapsiporukka, vaan luultavasti useampi aikuinen. Sen verran voimaa metallisella teljellä lukitun oven rikkomiseen on käytetty. – Sisäpuolelta metallisalvalla teljetty ovi on kammettu saranoiltaan todennäköisimmin sorkkaraudalla. Voimaakin siihen on käytetty niin, että tuskin sitä yksi ihminen on saanut aikaiseksi, Ranne arvelee. Sisätiloissa onneksi näyttää päällisin puolin siistiltä. Ilkivallasta siis ei ollut kyse. – Kyllä täältä selkeästi rahaa on etsitty. Tekijät olivat käyneet myös ullakolla, mutta mitään ei ole rikottu tai tiettävästi anastettu. Ainoastaan konttori on käännetty ylösalaisin. Pirkko Ranne kertoo, että teko muistuttaa turhankin paljon vuosi sitten heinäkuussa sattunutta murtoa. Silloin murtautujat rikkoivat sisään mennessään ikkunan. Tuolloin konttorissa oli rahaakin. Päivän kassa ja vaihtorahat mukaan lukien rahaa anastettiin noin tuhat euroa. – Sen murron jälkeen emme ole pitäneet enää täällä lainkaan rahaa. Mieleen tuli, oltiinko samoilla apajilla, niin suoraan konttoriin murtautujat olivat osanneet ja täällä penkoneet kaapit ja laatikot, joissa aiemmin rahaa säilytettiin. Murtautujat olivat kiskoneet kaapit auki ovet rikkoen. Kassakaapin ovi on niin ikään rikottu samoin kuin kevyt kassalipas. Ne olivat kuitenkin tyhjiä. Pöytälaatikossa ollut puheenjohtajan kolikkorenki oli kelvannut. – Siinä oli rahaa ehkä kymmenen euron verran, eli rahaahan täältä haettiin. Kumma kun eivät yläkerran työkalut tai edes konttorin uudehko tulostin ja läppäri kelvanneet. Hyvä asia on, etteivät murtautujat rikkoneet ilkivaltaisesti muuta esineistöä. Nakkilan vammaisten puheenjohtajaa murto luonnollisesti harmittaa. Vapaaehtoisvoimin pyörivä yhdistys kun ei tavoittele voittoa, vaan pyrkii keräämään kirpputorillaan varoja vammaisten toiminnan tukemiseksi. – Vaikka rahaa ei kadonnutkaan, tällainen isku harmittaa aina. Joka euro on tiukassa. Yhdistystä on kurittanut jo korona, kun se joutui pitämään kirpputoria kolme kuukautta suljettuna, eli tuloja ei tullut. – Vuokraa meillä ei onneksi ole maksettavaksi, olemme ostaneet yhdistykselle tämän kiinteistön. Meillä on kyllä lainaa vielä jäljellä, jouduimme keskeyttämään sen lyhentämisen koronatauon ajaksi ja maksoimme pelkkää korkoa, Ranne kertoo. Kun kirpputori saatiin avattua, sitä on pystytty vapaaehtoispulan vuoksi pitämään auki vain kolmena päivänä viikossa. Pienistä tuloista lainanmaksu on iso urakka. – Kyllä jokaisen satasen eteen saa töitä tehdä kun euron paitoja myydään, Ranne sanoo. Hän toivoo, että murtautujat ottaisivat opikseen, ettei tiloissa enää säilytetä rahaa. Myös ilkivalta on ollut vuosien mittaan kirpputorin omistajien riesana. Pari kertaa tiloihin on murtauduttu ilkivaltaisesti, yhteen aikaan muotina oli sytytellä takapihalle palonalkuja. – Oma lukunsa on tietenkin roskaaminen. Nuoret viettävät aikaa aseman ympäristössä. Siinä on kyllä roskiskin, mutta kyllä me ne hampurilaispaperit maanantaisin joudumme siivoamaan.