Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Maajoukkueen vanhin mieshiihtäjä haluaisi lukea olympiavoittaja Ristomatti Hakolan tarinan – ”Aika näyttää, tuleeko siitä tositarina vai fiktiota”

Uimari Matti Mattsson haastoi Satakunnan Kansan kirjasarjan seuraavaksi urheilijaksi maajoukkuehiihtäjä Ristomatti Hakolan . – Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Mattsson on kova. Ei voi kuin hattua nostaa, miten hän jaksaa päivästä toiseen harjoitella sellaisessa pienessä altaassa, sanoo porilaisuimarin allasseikkailuja seurannut kankaanpääläinen. Hakolan ei tarvitse harjoitellessa laskea kaakeleita eivätkä seinät kaadu ihan heti päälle. Jämin maastoissa ja maakunnan maanteillä riittää lääniä rullasuksikautensa juuri aloittaneelle hiihtäjälle. Harjoitteluun pystyy yhdistämään myös kirjallisuuden. Hakola kertoo kuuntelevansa paljon podcasteja, mutta myös äänikirjoja. – Kuuntelen kehittävää materiaalia. Viime aikoina olen kuunnellut paljon esimeriksi talouteen liittyviä juttuja. – Äänikirjapalveluista lataan yleensä jonkun elämäkerran. Äänikirjat jakavat mielipiteitä. Joillekin kuuntelu toimii, joillekin ei. Toisaalta äänikirjat ovat saaneet käyttäjiä, jotka eivät lue perinteisiä kirjoja. Hakola tosin tarttuu mielellään myös kirjaan. Harjoituskäytössään hiihtäjä on törmännyt yhteen äänikirjan ongelmaan. – Välillä kun on alkanut miettiä esimerkiksi omaa hiihtotekniikkaansa, äänikirjasta on voinut mennä 20 minuuttia täysin ohi. Esimerkiksi pyörälenkeillä keskittyminen pysyy Hakolan mukaan paremmin kasassa. Siinä kun ”ei ole mitään muuta ajateltavaa”. Myös autossa Hakola kuuntelee paljon äänikirjoja. Hän kokee niiden lisäävän ajoturvallisuutta, sillä kun keskittyy kuuntelemiseen, kännykkä unohtuu. Joskus äänikirjassa lukijan ääni voi viedä mennessään tai häiritä. Hakolalle lukijalla ei ole juurikaan merkitystä. – Esimerkiksi Alexander Stubbin kirja ( Alex ) toimi hyvin, kun hän luki sen itse. Kisareissuilla Hakolalla on yleensä joku kirja mukanaan, mutta lukeminen on vähäistä. Kisastressi ja jännitys vaikeuttavat kirjan vaatimaa pysähtymistä ja keskittymistä. Hakola vilkaisee huoneestaan löytyviä perinteisiä kirjoja: Tuntematon Kimi Räikkönen , norjalaishiihtäjä Petter Northugin kirja, Usain Boltista kertova teos, Lasse Virénin menestyksen portaat.. . – Tämä Virénin kirja oli hyvä. Hakolan valikoima on siis hyvin urheilupainotteista. Suomalaisen olympiavoittajan lisäksi vaikutuksen häneen on tehnyt tennistähti Andre Agassista kertova kirja, josta hiihtäjän mieleen jäi raaka isä. – Tyler Hamiltonin kirja Lance Armstrongista ( Voittoja ja valheita ) oli myös hyvä. Karua tekstiä. – Olin aiemmin lukenut Lancen oman kirjan. Sille tuli uusi merkitys, kun luki tallikaverin kertomana, miten asiat oikeasti menivät, Hakola viittaa dopingpaljastuksiin. Lakikirjat odottavat Viime aikoina Hakola on ennen kaikkea kuunnellut, mutta häntä voi pitää todistetusti lukumiehenä. Omien sanojensa mukaan nuorempana vain tulosliuskoja lukenut Hakola pänttäsi itsensä vuonna 2016 seitsemässä viikossa Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekuntaan. Hän otti joka päivä tietyn ajan, jolloin hän todella keskittyi pääsykoekirjoihin. Hän opetteli ne ulkoa. – Ne ovat sen verran kuivia kirjoja, että niitä ei jaksaisi kuunnella. Lakikirjat odottavat tulevaisuudessa. Hakola oli oikeustieteellisessä yhden syksyn, mutta koki opiskelun ja hiihdon yhdistämisen mahdottomaksi. – Jos vielä kolmet arvokisat hiihtäisi, sitten voi olla aikaa lukea. Hakola nauraa, että ehkä silloin on myös sellaisen kirjan aika, jonka hän todella haluaisi lukea. – Olympiavoittaja Ristomatti Hakolan tarina. Aika näyttää, tuleeko siitä tositarina vai fiktiota. – Ainakin siinä olisi oikein kunnon höystöä. Kyllä hyvässä kirjassa on aina vähintään puolet tarinasta höystetty. Kesä kotimaisemissa Miten olympiavoittaja Hakolan kirjasta saataisiin tositarina? Jämin Jänteen maajoukkuemies on yksittäisissä kisoissa koputellut maailman isojen tykkien kantapäitä. Lopullinen, pysyvä murtautuminen kärkeen on vielä jäänyt piippuun. – Viime kaudella oli hyviäkin kisoja, mutta paljon oli säätämistä. Syksyllä olin kuitenkin elämäni kunnossa. Jos siihen pääsisi ja olisi vähän tuuriakin. Sen Hakola tietää, että huippu-urheilu on herkkää puuhaa. Harjoittelun ja levon suhde on oltava täydellisessä tasapainossa. – Paljon pitää liikkua, joskus harjoituksen pitää väsyttää, mutta terveenäkin on pysyttävä. Kesäharjoitteluunsa Hakola ei tee muutoksia. Kaikki tähtää yhä siihen, että hän on vahva hiihtäjä matkalla kuin matkalla. Nyt on taas se aika vuodessa, jolloin Porin prikaatin liikunta-aliupseeri on työpaikallaan Niinisalossa. Siksi hiihtäjä harjoittelee suurimman osan kesäkaudesta Pohjois-Satakunnassa. Esimerkiksi ulkomaanleireistä ei ole vielä mitään tietoa. – Voi olla, että korona ja liiton budjetti pitävät leirit Vuokatissa. Hakolan arkeen korona ei ole juuri vaikuttanut. Hän muistuttaa, että huippu-urheilijat on opetettu bakteeri- ja viruskammoisiksi. Siksi he huolehtivat aina käsihygieniasta ja kulkevat tavallisestikin kaupoissa pitkin seiniä. Teemu Pasanen nousi hiihtomaajoukkueen päävalmentajaksi. Kun hän on jo aiemmin vastannut miesten maajoukkueesta, Hakola ei odota toimintaan muutoksia. – Se on muuttunut, että vielä muutama vuosi sitten olin maajoukkueen nuorin. Nyt olen maajoukkueen vanhin mieshiihtäjä, Hakola, 29, ihmettelee. – Tuskin se silti asemaani vaikuttaa. Olen vain vanhin, en vanhin ja viisain. Satakunnan Kansan juttusarjassa selvitetään, minkälaisia kirjoja paikalliset urheiluhenkilöt lukevat. Jokainen haastateltava saa valita, ketä haastattelemme seuraavaksi. Uusi haastateltava pitää löytyä eri urheilulajista, eikä haastateltavan tarvitse tuntea häntä entuudestaan. Ristomatti Hakola valitsi kuulantyöntäjä Arttu Kankaan saatesanoilla ”hän on niin vahva kaveri, että kestävätkö kirjojen sivutkaan?”