Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Teatteriarvio: Nyt on herkullisesti rakennettu juonikuvio – Rauman teatterin uutuus on viihteellisen trillerin malliesimerkki

Kylmä murha Teksti Edward Taylor. Ohjaus Otto Kanerva. Rooleissa Juha Kulmala, Veera Tapanainen, Timo Julkunen, Mona Lehtola. Ensi-ilta 1. helmikuuta Rauman teatterissa. Harold Kent ja Paul Riggs muodostavat työparin, joka suoltaa käsikirjoituksia television murhasarjaan. Porvarillinen Harold ja boheemimpi Paul tapaavat Haroldin ja tämän Emma-vaimon luksusasunnossa. Suunnittelusession lomassa nousevat esiin parivaljakon väliset skismat, ja pian käy ilmi, että niiden seuraukset saattaisivat olla kohtalokkaat. Tästä käynnistyy trilleri, joka on monella tapaa malliesimerkki oman lajityyppinsä edustajasta. Aluksi murhatekojen virittely etenee katsojan näkökulmasta melko suoraviivaisesti, joskin taustalla piilee kummia enteitä siitä, että kaikki ei ole ihan niin kuin päältäpäin luulisi. Kylmä murha ei ole mikään tyypillinen murhanselvittelytarina, vaan katsojaa pyöritellään arvoitusten sokkelossa – mitä, missä ja milloin on tapahtunut? Juonikuvio on herkullisesti rakennettu, ja loppupuolen lukuisat käänteet pomppaavat lavalta aitoina yllätyksinä, joiden yhdistelmästä tapahtumien logiikka lopulta aukeaa. Kerronta pysyy tiiviinä yhden huoneen ja neljän näyttelijän draamana. Hillityt visuaaliset efektit ja uhkaavat äänimaisemat lisäävät painostavaa tunnelmaa. Muutama musiikkivalinta nousee pintaan lujemmalla volyymilla. Koetaanpa näytelmässä pari tehokasta hetkeä, joissa katsoja kuin katsoja säikähtää aidosti. Kaiken tämän ohessa Kylmä murha on myös komediallisesti melko viihdyttävä. Suurin osa kerronnasta on rönsyävää dialogia. Varsinkin Timo Julkusen näyttelemän Paulin sanailu hymyilyttää rehevyydessään, vaikka alkoholiin ja muihin paheisiin liittyvä sanailu alkaakin toistaa itseään. Komiikka saa mustia, suorastaan makaabereja piirteitä, ja katsoja huomaa naurahtavansa epäuskoisesti melko brutaaleillekin tapahtumille. Kylmä murha on puhdasta, eskapistista viihdettä, jossa ympäröivä yhteiskunta on rajattu tarinan ulkopuolelle. Jos näytelmä jotakin viestiä välittää, niin melkoisen raadollinen ihmiskuva näiden hahmojen ja heidän motiiviensa kautta näyttäytyy. Mikko Elo