Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Joulu on useimmille yhteinen, vaikka kaikki eivät tiedä, miksi sitä vietetään – kehitysmaissa kulutusjuhla saa aika ajoin surulliseksi

Ulkona sataa – mahtavaa! Täällä Namibiassa on kärsitty pahimmasta kuivuudesta 120:een vuoteen. Tämä nyt vain niille, jotka pelkäävät sadetta tai epäilevät ilmastonmuutosta. Saa tehdä! Toisin kuin Ultra Bra väitti, savanni ei todellakaan nukahda iltapäivän kuumuuteen. Työtä on pirusti, joka päivä. Eläimillä on nälkä, heikoimpia pitää hoivata ja tutkimustyö on jatkuvaa. Salametsästäjät ovat riesa. Joka päivä kolme sarvikuonoa saa surmansa salametsästäjän luodeista. En nosta hattua myöskään metsästyssafareille osallistuville. Täällä sanotaan, että eläimilläkin on ihmisarvo. Suomi mainittu: Isolla. Ei suinkaan naisvaltaisen hallituksen ansiosta, vaan Martti Ahtisaaren. Hän siis toimi YK:N lähettiläänä, kun Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikasta ja apartheid poistui. Nobelin rauhanpalkintoa juhlivat kuin omaansa. Kaikki täällä eivät rukoile sadetta Isältä taivaan. Äiti maa on monelle läheisempi. Yhteistä liki kaikissa kulttuureissa on, että johonkin ihmistä suurempaan kuitenkin uskotaan. Joulukin on useimmille yhteinen, joskaan kaikki eivät tosiaan tiedä, miksi sitä vietetään. Jos jossain, kehitysmaissa kulutusjuhla saa aika ajoin surulliseksi. Tuloerot ovat valtavat – globaalisti ja paikallisesti, eivätkä kaikki tarvitse kaikkea sitä, mitä tavan vuoksi ostetaan ja läheisille saati vieraille annetaan. Läheisten kanssa vietetty aika on ihanaa. Sekään ei silti saisi olla pakko. Liian moni yksinäinen ja uusiperhe saa joulusta paineita. Lämpimät ajatukset heille. Tämän joulun vietän työkavereitteni, eläinystävieni ja paikallisten asukkaiden kanssa keskellä ei mitään. En tiedä, tarjoillaanko joulupöydässä villisikaa vai banaania. Joulusaunasta ei tarvitse haaveilla. Toivottavasti vettä riittää peseytymiseen. Tapaninpäivän luistelut vaihtuvat nyt potkupalloon paikallisten junnujen kanssa. Yritän pysyä perässä, tähän mennessä en ole pysynyt. Saatio, jolle työskentelen – Naankuse – ylläpitää myös koulua. Nyt on kesäloma, uudenvuoden jälkeen pääsen toivottavasti opettamaan muutakin kuin pallokikkoja. Antropologinen haaste on opettaa “meidän” juttuja ja samalla kannustaa heimoja säilyttämään oma kulttuurinsa. Lapset odottavat joulua täälläkin. Jo viime viikolla pieni tyttö kertoi minun näyttävän joulupukilta. Noh, ajan harmaan partani sitten, kun palaan Suomeen. Sekin aika koittaa, kiirettä ei ole. Hyvää ja rauhallista joulua. Kirjoittaja on porilainen asianajaja ja vapaaehtoistyöntekijä Namibiassa.