Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Nauta- ja maito-ongelma poistunee itsestään

Erkki Teikari Jos maanviljelijän elämä olisi pelkkää lystiä, ei viime vuonna lähes tuhat yrittäjää olisi pannut kintaita naulaan. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan maatalousyrittäjän keskimääräinen tuntipalkka on alle neljä euroa. Lypsykarjatiloja on noin 6 300. Luke ennustaa, että ensi vuonna niitä on taas 1 100 vähemmän. Se tarkoittaa 16,5 prosentin katoa kahdessa vuodessa. Maidon tuottajahinta on laskenut, mutta muun muassa lannoitteet ja energia ovat kallistuneet. Maidon tuotantomäärät eivät ole oleellisesti pienentynet, sillä yksiköt ovat suurentuneet. Mutta jos hintakehitys laahaa ja menot kasvavat, ainoaksi nousevaksi tekijäksi jää velka. Pakkosiirtyminen jättiyksiköihin on vaatinut investointeja. Toinenkin poistuma vie siihen, ettei meidän jonkin ajan kuluttua enää tarvitse boikotoida maitoa eikä naudanlihaa: viljelijöistä neljännes on yli 60-vuotiaita, ja seitsemänkymppisten määrä kasvaa vauhdilla. Alle 40-vuotiaita on 16 prosenttia. Kuluttajahinnat laskivat vuosina 2014-2017, kun taas palkkataso nousi. Viljelijöiden osuus myyntihinnoista on pääasiassa kutistunut: 52 kaurajuomalitrasta kauran viljelijä saa euron, ja euron ohrakaupalla syntyy 40 litraa olutta. Ruisleivän hinnasta viljelijälle irtoaa kolme prosenttia. Suhteellisesti parempia ovat kananmunat ja naudan jauheliha, sillä kummastakin maajussi saa 30 prosenttia. Valtio kuittaa alvia 12. Jauhelihasta kauppa ja teollisuus ottavat 58 prosenttia. Munan hinnasta pakkaaja vie 11 ja kauppa 47 prosenttia. Maataloutta on tuettava, jotta kansa pystyy ostamaan elintarpeita. EU onkin ennen muuta maatalousyhteisö, jonka budjetista puolet on ollut maataloutta. Maataloustuista Saksa ja Ranska saavat 40 prosenttia. Jos meillä "maatalous ajetaan alas", tukieuromme menevät muille. Veroja muuten viljelijätkin maksavat. Kriisin sattuessa tuonti tyssää. Elintarvikkeiden omavaraisuus on keskeisintä. Karjatalouden merkitys ruokahuollolle on elintärkeä. 62 prosenttia kansasta ei vähentäisikään lihan ja maidon tarjontaa ilmastosyistä. Mitataanko siis ruoantuotannon arvoa pelkästään päästöillä? Rakennemuutos parin lehmän ja muutaman hehtaarin pientiloista on toki ollut väistämätön ja raju. 1920 maataloudesta sai elantonsa 70, nyt nelisen prosenttia. Mutta milloin kato käy vaaralliseksi? Vuonna 2000 meillä oli 78 000 maanviljelys- ja puutarhatilaa, viime vuonna 50 500. Nautojen määrä on 1950-luvusta puolittunut, autojen tuhatkertaistunut. Nurmi sitoo hiiltä, ja laitumet säilyttävät luonnon monimuotoisuutta, hyönteisiä ja niitä syöviä lintuja. Kottaraiskato johtuu karjatalouden vähenemisestä. Maa-alastamme kahdeksan prosenttia on maatalouskäytössä. Kun me emme voi syödä nurmea, nauta jalostaa sen ruoaksi. Puolet maataloustulosta saadaan nurmen kautta. Noin 85 prosenttia kotimaisesta naudanlihasta on peräisin maitotiloilta. Syödystä naudasta 80 prosenttia on kotimaista. Naudan vuota käytetään nahkateollisuudessa, ja saavatpa lemmikitkin osansa. Lihassamme ei ole antibiootteja, eikä karjaa ruokita hiiliraskaalla soijalla. Suomen maidontuotanto onkin maailman vähäpäästöisimpiä ( Savon Sanomat 19.10.) Syyskuussa saatiin hyvä uutinen: nurmiviljelyn fosforikuorma vesistöille on luultua pienempi. Lihaa syödään Suomessa 80 kiloa per asukas vuodessa, 2000 määrä oli 70 ja 1970 vain 50 kiloa. Sekasyöjäksi luotu ihminen lisää lihan popsimista elintason kohotessa. Maidon ravintoarvot ovat korkeat. Ravitsemusprofessori Ursula Schwabin mukaan maitotuotteet ovat erittäin tärkeitä varsinkin ikäihmisille. Eivätkö aikuiset ihmiset saa itse päättää syömisistään? Mikäli Suomen hiilipäästöt punnerretaan 2030-2035 nollaan, tulee mallimaa vähentäneeksi maailman hiilidioksidista 0,14 prosenttia. Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.